Haaveena pako yhteiskunnasta?
Ihminen ja elämä on melko monimutkainen juttu, vaikka suuri osa siitä on pelkkää biologiaa. Me syömme, kakimme, nukumme, naimme, lisäännymme ja kuolemme pois. Kuitenkin yhteiskunnassa opiskellaan ja tehdään työtä. Minulla olisi haaveena vaihtoehtoelämä normaalin kuvion sijasta. En haluaisi asua loppuikääni kaupungissa ja tehdä jotain työtä jossa en olisi onnellinen. Haluaisin saada sen verran rahaa, että voisin muuttaa jonnekin korpeen ja asua itsenäisesti tarvitsematta mennä mukaan mihinkään yhteisöön. Toinen haave olisi oma laiva, voisi lähteä merille ja purjehtia, käydä eri maissa. Suurin osa ihmisistä kuitenkin menee massan mukana, käy töissä tai on työttömänä ja kadehtii Nokian osakkeita.
"You only live once so take hold of the chance, don't end up like others, the same song and dance." -METALLICA: Motorbreath
"You only live once so take hold of the chance, don't end up like others, the same song and dance." -METALLICA: Motorbreath
One by one we all give in.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Itselläni tuo on jopa osittain onnistunut, en nimittäin työttömyydestäni huolimatta ole virallisesti "työtön", nimeni ei ole tilastoissa, työkkäriin kun en mene. Blank file!
Kaikella näyttää olevan luonteva paikkansa maailmassa enkä ota stressiä siitä etten itselleni löydä mitään yleisten normien mukaan "mielekästä" tekemistä tai en sopeudu tähän turhaan byrokraattiseen rahanpyörityskoneeseen joka tulee tulevaisuudessa osoittautumaan toimimattomaksi yhteiskuntamuodoksi. Ehkä minun paikkani on tämä kyseenalaistajan rooli, ärsyttää muita, kenties joskus saada aikaan jotain muutosta kestävän kehityksen suuntaan. Tai sitten ei, mitäs tuosta stressiä ottamaan.
Kaikella näyttää olevan luonteva paikkansa maailmassa enkä ota stressiä siitä etten itselleni löydä mitään yleisten normien mukaan "mielekästä" tekemistä tai en sopeudu tähän turhaan byrokraattiseen rahanpyörityskoneeseen joka tulee tulevaisuudessa osoittautumaan toimimattomaksi yhteiskuntamuodoksi. Ehkä minun paikkani on tämä kyseenalaistajan rooli, ärsyttää muita, kenties joskus saada aikaan jotain muutosta kestävän kehityksen suuntaan. Tai sitten ei, mitäs tuosta stressiä ottamaan.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Minussa asuu luontainen anarkismi, olen aina ollut suhteellisen omapäinen. En ole aina tullut toimeen kaikkien kanssa. Murrosiässä asuessani Australiassa, harrastin karatea, piirsin sarjakuvia ja keräsin myrkyllisiä hämähäkkejä. Alkoholi ja huumekokeilut tulivat mukaan vasta siinä seitsemäntoista iässä. Kuusitoistavuotiaana sain ekan kerran, olin silloin lomalla Suomessa, teltassa Ilosaarirockissa sain maistaa lihan nautintoja ensimmäistä kertaa. Siitä lähtien minulla on ollut valtaisa elämänkokemusten nälkä, kahdeksantoistavuotiaana olin jo kolunnut Hampurin Reeperbahnin ja istunut strippiklubissa Pariisissa. Voi sanoa että olen ollut aika onnekas. Vuoden 1997 alussa muutin Australiasta Suomeen, tarkemmin sanoakseni Mikkeliin opiskelemaan. Kulttuurishokki oli melkoinen, tulin kolmenkymmenenviiden ateen helteestä kahdenkymmenen asteen pakkaseen. Asuin ensimmäiset kolme kuukautta Hotelli Cumuluksessa, keskellä viikkoa notkuin päissäni opiskelijabileissä paikallisissa baareissa. Opinnot meivät päin vittua ja seuraavana vuonna soitin jo bändissä kitaraa. Bändimme nimi oli Mental Illusion ja teimme kolme demoa vuosina 1998-2000. Noina vuosina tein lukuisia liftaus- ja junamatkoja ympäri Suomea, kävin keikoilla ja muuta vastaavaa, ja soitin oman bändin kanssa keikkoja monessa eri paikassa.
Vuonna 2001 muutin Espooseen asumaan samaan kämppään veljeni kanssa. Alkoi uusi sopeutuminen ja vaikeat vuodet. Vuonna 2002 alkoholinkäyttöni meni jokseenkin holtittomaksi. Pari vuotta meni tuosta vaan, minulla ei ole niistä ajoista juurikaan muistoja, muistan suurinpiirtein mitä join. Minulla oli pari naissuhdetta jotka eivät kestäneet pitkään. Sitten tavallaan heräsin tiedostamaan ongelmani, ja ymmärrän itseäni paremmin joka päivä, aloin käydä terapiassa. Alkoholista en ole vielä luopunut. Luulen että minun pitäisi luopua siitä kokonaan, tai minulle tulee vielä suurempia ongelmia. Tunnen oloni vielä nuoreksi ja haluan olla jotakin. Olen kirjoittanut joitakin ihan hyviä tarinoita ja kirjoittanut valtavan määrän biisejä. Lauluntekemisen aloitin jo vuonna 1995, nauhoittelin omia biisejäni kaseteille joille piirsin pervoja kansia.
Nämä vuodet ovat olleet sekavia, joten ei ihme että en ole aivan balanssissa. Olen kärsinyt vuosia henkisistä ongelmista enkä ole hakenut siihen ajoissa apua. Luulen että se jättää pysyvät jäljet, tai sitten saan ajan myötä itseni kasaan niin hyvin, että sitä ei juurikaan huomaa. Aikuistuminen on myös auttanut. Välillä tunnen itseni kuitenkin niin terveeksi ja omapäiseksi että minulla menee lujaa eikä minua pysäytä mikään. Flunssaakaan ei ole ollut pitkään aikaan. Ainakin olen tutustunut kunnolla itseeni ja ehkä kaivellut omaa napaani liiaksikin. Ihmettelen usein että miten olen vielä hengissä ja pääni toimii.
Kai me kaikki ollaan täällä vain käymässä ja sitten kadotaan. Jokainen päivä vain tulee ja menee, ja vuodet vierivät. Jokainen kai etsii jotain, tarkoitusta omalle elämälleen. Nykyaika on aika omituista aikaa. Meidän ei tarvitse kuluttaa voimiamme riistan saalistamiseen kuten esi-isämme, vaan voimme ostaa kaupasta jauhelihaa ja annosjogurtteja. Nykymaailman ongelmat ovat myös hyvin erilaisia kuin joskus tuhat vuotta sitten.
Tämä meni tällaiseksi sekavaksi tajunnanvirran vuodatukseksi, kirjoitin tämän kaiken muutamassa minuutissa. Kahden viikon päästä lähden kahdeksi viikoksi kesämökille metsän keskellä. Aion käyttää kaiken aikani paranemiseen.
Vuonna 2001 muutin Espooseen asumaan samaan kämppään veljeni kanssa. Alkoi uusi sopeutuminen ja vaikeat vuodet. Vuonna 2002 alkoholinkäyttöni meni jokseenkin holtittomaksi. Pari vuotta meni tuosta vaan, minulla ei ole niistä ajoista juurikaan muistoja, muistan suurinpiirtein mitä join. Minulla oli pari naissuhdetta jotka eivät kestäneet pitkään. Sitten tavallaan heräsin tiedostamaan ongelmani, ja ymmärrän itseäni paremmin joka päivä, aloin käydä terapiassa. Alkoholista en ole vielä luopunut. Luulen että minun pitäisi luopua siitä kokonaan, tai minulle tulee vielä suurempia ongelmia. Tunnen oloni vielä nuoreksi ja haluan olla jotakin. Olen kirjoittanut joitakin ihan hyviä tarinoita ja kirjoittanut valtavan määrän biisejä. Lauluntekemisen aloitin jo vuonna 1995, nauhoittelin omia biisejäni kaseteille joille piirsin pervoja kansia.
Nämä vuodet ovat olleet sekavia, joten ei ihme että en ole aivan balanssissa. Olen kärsinyt vuosia henkisistä ongelmista enkä ole hakenut siihen ajoissa apua. Luulen että se jättää pysyvät jäljet, tai sitten saan ajan myötä itseni kasaan niin hyvin, että sitä ei juurikaan huomaa. Aikuistuminen on myös auttanut. Välillä tunnen itseni kuitenkin niin terveeksi ja omapäiseksi että minulla menee lujaa eikä minua pysäytä mikään. Flunssaakaan ei ole ollut pitkään aikaan. Ainakin olen tutustunut kunnolla itseeni ja ehkä kaivellut omaa napaani liiaksikin. Ihmettelen usein että miten olen vielä hengissä ja pääni toimii.
Kai me kaikki ollaan täällä vain käymässä ja sitten kadotaan. Jokainen päivä vain tulee ja menee, ja vuodet vierivät. Jokainen kai etsii jotain, tarkoitusta omalle elämälleen. Nykyaika on aika omituista aikaa. Meidän ei tarvitse kuluttaa voimiamme riistan saalistamiseen kuten esi-isämme, vaan voimme ostaa kaupasta jauhelihaa ja annosjogurtteja. Nykymaailman ongelmat ovat myös hyvin erilaisia kuin joskus tuhat vuotta sitten.
Tämä meni tällaiseksi sekavaksi tajunnanvirran vuodatukseksi, kirjoitin tämän kaiken muutamassa minuutissa. Kahden viikon päästä lähden kahdeksi viikoksi kesämökille metsän keskellä. Aion käyttää kaiken aikani paranemiseen.
One by one we all give in.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Koetappa olla siellä mökillä ilman viinaa.Anna ajatusten lentää ihan selvinpäin.Jospa tilanteesi selkiytyisi.
Viinalla kaikki vain lopuksi pahenee.
Omakohtaisia kokemuksia on siitä.
Viinalla kaikki vain lopuksi pahenee.
Omakohtaisia kokemuksia on siitä.
Let the good times roll-
feel so fine
feel so fine
Re: Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Kiitos kun jaksoit ajatella minun tilannetta. Itse olen niin itsekeskeinen, että huomaan etten ajattele usein muita lainkaan. No, tosin eilen autoin erästä naishenkilöä, laitoin hänen polkupyöränsä ketjut paikoilleen, sain siitä näppini likaiseksi mutta hyvän mielen. Tänään autoin erästä toista naista nostamaan ostoskärryt kynnyksen yli. Joten olen minä aika sosiaalisesti valveutunut, enkä aina ajttele vain itseäni. Huomenna on hautajaiset, taidan ottaa yhden lasin punkkua ja mennä nukkumaan.Ripper wrote:
Koetappa olla siellä mökillä ilman viinaa.Anna ajatusten lentää ihan selvinpäin.Jospa tilanteesi selkiytyisi.
Viinalla kaikki vain lopuksi pahenee.
Omakohtaisia kokemuksia on siitä.
One by one we all give in.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Ei se taida oikein onnistua. Jos muuttaa Suomesta pois, on henkilö sen jälkeen jonkun toisen maan asukas. Kaikessa ei tietenkään tarvitse tehdä kuten valtaosa tekee, vaan voi jossakin määrin kulkea omaa tietään.
Ei kaikkien tarvitse esim. perustaa perhettä jos ei halua tai tehdä jotain muuta vastaavaa, tavanomaisuudesta poikkeavaa. Ei elämän tarvitse kulkea jonkun tietyn kaavan mukaan, vaan sitä voi soveltaa omiin tarpeisiin.
Ei kaikkien tarvitse esim. perustaa perhettä jos ei halua tai tehdä jotain muuta vastaavaa, tavanomaisuudesta poikkeavaa. Ei elämän tarvitse kulkea jonkun tietyn kaavan mukaan, vaan sitä voi soveltaa omiin tarpeisiin.
Fani-78
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Free men of Finland ei onnistu vaikka Montanassa tuollainen jo onkin. Itse olen välillä harkinnut oman käden kautta lopullista poistumista mutta(onneksi)olen tullut järkiini. Ei vittu, Rantaselle erityisesti sellaiset terveiset että elämä ei koskaan ole niin pahaa että itsari olisi hyvä optio. Siitä koituu 700 kertaa enemmän harmia kuin hyötyä!
I'm going nowhere. All the way to nowhere.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Mun erakoitumiskaipuuseeni riittää yleensä viikko yksin mökillä ilman mukavuuksia. Sen jälkeen sitä jo kaipaakin takaisin ihmisten ilmoille, supermarketin lihatiskille, kavereiden kanssa terassille, tietokoneen ääreen...
Great Power gives me a freakin' headache.
Re: Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Lähden itse puolentoista viikon päästä mökille yksin kahdeksi viikoksi. Sama juttu mulla, viikon jälkeen on valmis takaisin kaupunkiin. Tämä viikonloppu oli pelkkää ryyppäämistä. Tuli vähän morkkis.NightOwl wrote:
Mun erakoitumiskaipuuseeni riittää yleensä viikko yksin mökillä ilman mukavuuksia. Sen jälkeen sitä jo kaipaakin takaisin ihmisten ilmoille, supermarketin lihatiskille, kavereiden kanssa terassille, tietokoneen ääreen...
One by one we all give in.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Saako Rantanen suositella erästä asiaa?
Sen sijaan että lähdet mökille kauhean viinalastin kanssa, teetkin niin että otat mukaan vain muutaman saunakaljan ja keskityt luonnon helmassa olemisesta nauttimiseen. Nimittäin, en usko että haluat tapahtuvan sitä että jatkat vain dokaamista, ainoastaan eri ympäristössä
Sen sijaan että lähdet mökille kauhean viinalastin kanssa, teetkin niin että otat mukaan vain muutaman saunakaljan ja keskityt luonnon helmassa olemisesta nauttimiseen. Nimittäin, en usko että haluat tapahtuvan sitä että jatkat vain dokaamista, ainoastaan eri ympäristössä
I'm going nowhere. All the way to nowhere.
Re: Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Joo, niin teen. Vittu tämä kaupunkielämä ottaa hermoille. Menin tänään merentantaan mutta sielläkään en löytänyt mielenrauhaa. Sitten palasin takaisin kaupunkimeininkiin ja alkoi vituttaa. Vittu kun on ruvennut ajattelemaan tätä touhua omilla aivoillaan.Figaro1 wrote:
Saako Rantanen suositella erästä asiaa?
Sen sijaan että lähdet mökille kauhean viinalastin kanssa, teetkin niin että otat mukaan vain muutaman saunakaljan ja keskityt luonnon helmassa olemisesta nauttimiseen. Nimittäin, en usko että haluat tapahtuvan sitä että jatkat vain dokaamista, ainoastaan eri ympäristössä
One by one we all give in.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Jatkan edelleen Rantasen kanssa yksinpuhelua...
Todellakin, jos nyt lähdet mökille "pakoon", niin kannattaa todella sitten jättää se kaljoittelu mainittuun pariin kolmeen saunakaljaan kuten sanoin.
Vaikka itse asunkin myös kaupungissa(Espoon Olarin-kaupunginosassa)niin tätä ei voi mitenkään verrata johonkin Helsingin ydinkeskustaan jossa en itse viihtyisi varmaan päivääkään juuri siksi että mitään rauhaa ei ole. Tämä talo on rauhallinen ja viihtyisä, ja ympäristöstä löytyy baarien lisäksi myöös kaikkiaan 18 km kattava kävelyrata jonne on hyvä painua jos rupea päästä puristamaan.
Ja vielä jos Rantanen sallii, niin suosittelen erästä asiaa. Sen sijaan että kannat ikäviä ajatuksia sisälläsi, sun kannattaisi ehkä puhua niistä jollekin ammatti-ihmiselle. Tiedän itse miten h-vetin hyvä olo tulee jos saa purettua paskat sisältään puhumalla jollekin joka kuuntelee ja osaa ymmärtää.
Todellakin, jos nyt lähdet mökille "pakoon", niin kannattaa todella sitten jättää se kaljoittelu mainittuun pariin kolmeen saunakaljaan kuten sanoin.
Vaikka itse asunkin myös kaupungissa(Espoon Olarin-kaupunginosassa)niin tätä ei voi mitenkään verrata johonkin Helsingin ydinkeskustaan jossa en itse viihtyisi varmaan päivääkään juuri siksi että mitään rauhaa ei ole. Tämä talo on rauhallinen ja viihtyisä, ja ympäristöstä löytyy baarien lisäksi myöös kaikkiaan 18 km kattava kävelyrata jonne on hyvä painua jos rupea päästä puristamaan.
Ja vielä jos Rantanen sallii, niin suosittelen erästä asiaa. Sen sijaan että kannat ikäviä ajatuksia sisälläsi, sun kannattaisi ehkä puhua niistä jollekin ammatti-ihmiselle. Tiedän itse miten h-vetin hyvä olo tulee jos saa purettua paskat sisältään puhumalla jollekin joka kuuntelee ja osaa ymmärtää.
I'm going nowhere. All the way to nowhere.
Re: Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Kiitti. Olen ollut Olarissa, siellä asui kerran eräs saksalainen nainen jota kävin ajamassa. Menin hänen kanssaan Misnight Party Planetiin 2001. Käyn itseasiassa juttelemassa eräälle henkilölle parin viikon välein, mutta hän ei ole psykologi/psykiatri. Tarvitsisin ehkä perusteellisempaa ja ammattitaitoisempaa apua. Tuntuu että poksahtaa kun se paska kasaantuu sisälleni.Figaro1 wrote:
Jatkan edelleen Rantasen kanssa yksinpuhelua...
Todellakin, jos nyt lähdet mökille "pakoon", niin kannattaa todella sitten jättää se kaljoittelu mainittuun pariin kolmeen saunakaljaan kuten sanoin.
Vaikka itse asunkin myös kaupungissa(Espoon Olarin-kaupunginosassa)niin tätä ei voi mitenkään verrata johonkin Helsingin ydinkeskustaan jossa en itse viihtyisi varmaan päivääkään juuri siksi että mitään rauhaa ei ole. Tämä talo on rauhallinen ja viihtyisä, ja ympäristöstä löytyy baarien lisäksi myöös kaikkiaan 18 km kattava kävelyrata jonne on hyvä painua jos rupea päästä puristamaan.
Ja vielä jos Rantanen sallii, niin suosittelen erästä asiaa. Sen sijaan että kannat ikäviä ajatuksia sisälläsi, sun kannattaisi ehkä puhua niistä jollekin ammatti-ihmiselle. Tiedän itse miten h-vetin hyvä olo tulee jos saa purettua paskat sisältään puhumalla jollekin joka kuuntelee ja osaa ymmärtää.
One by one we all give in.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
Mene ihmeessä hakemaa sitä apua ennenkuin poksahtaa, kaikella hyvällä
Itse olen purrut hammasta yhteen näiden työ ja rahaongelmien kanssa mutta koko ajan pitänyt kiinni siitä että asiat muuttuvat varmasti parempaan jossain vaiheessa. Lopullinen pako yhteiskunnasta vain pahentaa asioita
Itse olen purrut hammasta yhteen näiden työ ja rahaongelmien kanssa mutta koko ajan pitänyt kiinni siitä että asiat muuttuvat varmasti parempaan jossain vaiheessa. Lopullinen pako yhteiskunnasta vain pahentaa asioita
I'm going nowhere. All the way to nowhere.
Re: Haaveena pako yhteiskunnasta?
No joo, oikeastaan minulla on tällä hetkellä asiat ihan hyvin. En ole enää niin ahdistunut kuin ennen, en kanna niin paljon huolta asioista. On minulla jo sen verran kokemusta. Maailma on vain paikkoja minne mennä. Minussa on sen verran kulkurinluonnetta, että asuinpaikan äkillinen vaihto ei aiheuta minulle suuria traumoja, ellei nyt jonnekin itäblokin slummeihin tarvitsisi mennä. Kehä ykkönen pauhaa tuolla lähellä ja sitä pitkin pääsee Lahden moottoritielle ja näkemään tätä Suomea. Tosin olen huomannut, että tässä iässä haluaisi löytää jonkin oman paikan missä viihtyy, ja asettuu vähän aloilleen.
One by one we all give in.