Post
by Curry » Sat Mar 26, 2005 9:39 pm
Jos on ongelmia, yleensä puhuminen auttaa - edellyttäen, että nämä keskustelut suoritetaan ilman alkoholia. Sen olen nähnyt valitettavan hyvin jo omassa kaveriporukassani, kun asioista ei pystytä oikeasti puhumaan ja sitten kun on vielä viinaakin juotu, niin se selvittämätön asia saattaa purkautua ulos joskus pahoinkin seurauksin.
Mielestäni se, että pystyy ansaitsemaan toisen ihmisen luottamuksen niin, että pystyy oikeasti puhumaan vaikeistakin asioista niiden oikeilla nimillä, on yksi arvokkaimpia asioita mitä maailmassa voi olla. Itse voin myös sanoa olevani eräänlainen "terapeutti", mitä itse toisaalta ihmettelen suuresti ja toisaalta en. Kun olen ollut tarha- ja koulukiusattu yli puolet elämästäni, sitä oppii aika nopasti, mitä on oikea vitutus ja yksinäisyys ja se, ettei varmasti halua aiheuttaa samanlaista paskaa kenellekään, mitä olen itse joutunut kokemaan. Onneksi ostin aikoinani kitaran, sain sentään jotain mihin voi sekä purkaa paskan olon että kokea edes jonkinlaista onnistumisen riemua. Elämäni tärkein ja paras päätös. En tahdo edes kuvitella, missä olisin jos olisin jättänyt ostamatta...
Välillä tuntuu, että itse tarvisin tällaisen ihmisen apua. Ihan tosissaan joskus vain tuntuu siltä, että mikään ei huvita eikä kukaan välitä. Ensinnäkin vituttaa olla kaveriporukan ainoa sinkku, ei jaksa eikä huvita olla aina se porukan "ylimääräinen hangaround". Toiseksi vituttaa vain istua lauantai-iltaa kotona tyhjän panttina, mutta jos lähtisin kaupungille niin tulisin vain kotiin lompakko tyhjänä ympäripäissään ja aamulla olisi vielä kovempi vitutus.
Sitten vielä tänä torstaina onnistuin vetämään lipat pyörällä ja tulin polvi edellä maahan. Muutenkin olen joutunut noiden polvien takia kärsimään aivan uskomattoman paljon, ja nyt vielä sattuu jotain tuollaista että kipu vain pahenee... Ei oo oikein mukava olo, kun jokainen askel kirpaisee niin perkeleesti.
Kai se vain on elämässä niin, että joskus pitää vituttaa ja antaa elämän potkia kunnolla päähän, että osaa oikeasti arvostaa niitä hyviä hetkiä. Vakaasti toivon ja uskon, että kesän keikat ja festarit antavat sellaisia elämyksiä, että tämän talven voi unohtaa kokonaan.
Mare: Oikeassa oot, kirjoittaminen on terapeuttista, tai yleensäkin se, että saa ilmaistua asiansa. Olo parani huomattavasti, kun sain väännettyä ajatukset tekstiksi.
Np. Ismo Alanko - Kriisistä Kriisiin
"Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta, en
Olen ystävien kesken yksinäinen
Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään
olen liian hauska yrittämäänkään
Ja mä liikun kriisistä kriisiin, kuljen komein askelin
Tahdon ettei mikään ois kuin ennenkin
Kuljen kriisistä kriisiin enkä löydä apua
Onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa
kriisiin kriisiin kriisiin "