Stratovarius Community

Jatkoa "Pessimisti vai optimisti" -ketjulle...

Kysymys siis, jälleen kerran, kuuluu: kumpaan ryhmään lasket itsesi? Halutessasi voit vielä arvioida itsesi asteikolla 0-100, nollan ollessa äärimmäisen antisosiaalinen ja sadan äärimmäisen sosiaalinen.

Itse pidän ihmisiin tutustumisesta ja heidän kanssaan juttelemisesta. Toisaalta taas en pidä lainkaan huomion keskipisteeksi joutumisesta tai ylipäätään siitä, että minuun kiinnittyy liikaa huomiota. Yleensä sellaisissa tilanteissa alan vain tuntea itseni vaivautuneeksi.

Laittaisin itseni kuitenkin enemmän tuolle sosiaaliselle puolelle. Pistemäärä voisi olla 62.

mää oon siin rajalla. ehkä se kaatuu hiukan enemmän tonne...antasin itselleni 57

Miulla se riippuu ihan siitä kummanko sukupuolen kanssa olen tekemisissä. Jätkien suhteen mie osaan olla erittäin epäsosiaalinen jos en niitä entuudestaan luonteeltaan tunne(käyttäydyn agressiivisesti etc...) mutta vanhempien miesten ja kaikkien naispuolisten henkilöiden kohdalla mie yleensä osaan olla erittäin sosiaalinenkin. Tuommoisesta on vähän vaikea antaa pisteytyksiä.

Olin ennen aika perhanan antisosiaalinen, mutta nykyään olen tullut aika paljonkin sosiaalisemmaksi... No humalassahan tuo sosiaalisuuden aste sen kuin kasvaa Mutta, jos tuolla 0-100-asteikolla pitäis itsensä pisteyttää, niin sanotaan vaikka että 75.

Jabin kanssa täysin samaan ryhmään katson kuuluvani.

Onhan se kiva joskus muiden ihmisten kanssa puhella, mutta en pistäisi pahakseni, vaikka huomenna kaikki ihmiset olisivat hävinneet maapallolta.

Mulla se vaihtelee kausittain. Toisinaan voin olla hyvinkin sosiaalinen, toisinaan taas en halua puhua kenellekään..

olen noin 70 % sosiaalinen.

Jos puhutaan ihan antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä, niin tässä lyhyt määritelmä:

Antisocial
A common misconception is that antisocial personality disorder refers to people who have poor social skills. The opposite is often the case. Instead, antisocial personality disorder is characterized by a lack of conscience. People with this disorder are prone to criminal behavior, believing that their victims are weak and deserving of being taken advantage of. They tend to lie and steal. Often, they are careless with money and take action without thinking about consequences. They are often agressive and are much more concerned with their own needs than the needs of others.

Tosin Jabi tuskin tarkoitti ihan tätä...

Mä olen aikaisemmin ollut melkoisen epäsosiaalinen, joka lähinnä johtui ujoudesta ja epävarmuudesta. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä sosiaalisemmaksi käyn . Tosin vieläkin saatan tuntemattomien kanssa olla aika hiljainen. Humalassahan kaikki tietysti ovat sosiaalisia.

Muuten, hauska persoonallisuushäiriö-testi löytyy osoitteesta http://www.4degreez.com/misc/personalit ... er_test.mv
sieltä nappasin myös tuon antisosiaalisuuden määritelmän. Oma persoonallisuushäiriötyyppini on skitsoidinen!

Ehkä joku 20-30 %

Niin, tuolla "Antisocial" -sanallahan on tosiaan kaksi merkitystä.

Minä olin pienempänä helvetin antisosiaalinen (ala-asteen 1-2 luokilla mulla ei käytännössä ollut kavereita, koska en uskaltanut tutustua keneenkään), mutta viimeistään asiakaspalvelutehtäviin päädyttyäni alkoi sosiaalinen puoli nostaa minussa päätään.

50-50. Tuntemattomiin ihmisiin on (selvinpäin) jotenkin vaikea tehdä kunnolla tuttavuutta. Kommunikointi saa ainakin minut hieman vaivaantuneeksi kun ei ole mistä puhua eikä tiedä miten toinen suhtautuu minun mielipiteisiini.
Tuttujen ihmisten seurassa onkin sitten helppo olla yltiösosiaalinen kun tuntee heidät ja pystyy lukemaan reaktioista mitä kannattaa sanoa ja jättää sanomatta.

Tosin, viihdyn paljon yksin enkä hakemalla hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin sillä se on jotenkin arveluttavaa mielestäni. Mielummin ajaudun niihin.

Se riippuu aika paljon siitä onkoseura mukavaa,ja siitä millä päällä itse olen surullisena ja vihasena ei jaksa paljon muille kun kavereille ja tutuille mut joskus tulee muillekkin mut ei kyl kauheest

Itse en ole koskaan ollut sosiaalinen ihminen. Olen aivan järkyttävän ujo, mistä varmaan johtuu kavereiden vähyyskin. Eli oisko tuo pistemäärä jotain 35.

Strato4ever wrote:
Itse en ole koskaan ollut sosiaalinen ihminen. Olen aivan järkyttävän ujo, mistä varmaan johtuu kavereiden vähyyskin. Eli oisko tuo pistemäärä jotain 35.

No eipä niitä kavereita niin älytöntä määrää minullakaan ole. Vaikka ihmisiin tutustuminen onkin suht helppoa, on minulle aina jostain syystä ollut vaikeaa sellaisten syvällisempien ihmissuhteiden luominen.

Riippuu seurasta ja elämäntilanteesta.. Jos minulla todella on seuraa, niin olen sosiaalinen, lepsakka ja juttelen heidän kanssaan.. Jos tunnen olevani ulkopuolinen, vetäydyn heti "varjoihin"

En halua tunkeilla kenenkään seuraan, mutta jos seura on mielenkiintoinen ja avoin, niin tottakai olen minäkin.. Kun olen alkomahoolin vaikutuksen alaisena, saatan käyttäytyä hieman eri tavalla.. Silloin minusta ainakin juttuseuraa saa, jos sitä tulee hakemaan..

Sanoisin että "lukemani" on seurasta riippumatta 78

NightOwl wrote:
Mä olen aikaisemmin ollut melkoisen epäsosiaalinen, joka lähinnä johtui ujoudesta ja epävarmuudesta. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä sosiaalisemmaksi käyn .

Sama juttu mulla, nuorempana olin aika hiljainen hyssykkä mutta nyt kun kolmenkympin ikä alkaa lähestyä olen tullut enemmän sosiaalisemmaksi. Tietysti sellaisiakin päiviä on jolloin haistattaa katin paskat kaikille.

Sosiaalinen. 90 pistettä. Kaikkien kanssa yhtä sosiaalinen. Mä en ujostele, paitsi puheen pitämistä. Muut ihmiset on kivoja, kaikki on kivoja kunnes toisin todistetaan.

No vähänkään tuntemattomille ihmisille on kyllä harvemmin tullu avattua tuota lärviä, joten eipä kovin korkeat nuo pisteet taida olla..muutenkaan.
Olisko siinä 30-40? En minä tiä

Enpä kovin sosiaaliseksi itseäni miellä ja tuttavapiirini on melko pieni, outojen ihmisten seurassa nyhjötän jossain hiljaa.. Pisteitä ehkä 45-50 antaisin.

Sehän on ihan luonnollista, että tuntemattomien ihmisten kanssa ei juttu luista yhtä hyvin kuin tuttujen. Ja varsinkin, jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi kuten Pummi tuossa mainitsi, niin kyllä siinä sosiaalisempikin ihminen helposti vetäytyy kuoreensa. Harva on kuitenkaan niin sosiaalinen kuin Malva tuntuu olevan!

Tämä olikin hankala kysymys.

Uskoisin olevani 80% sosiaalinen kun sille päälle satun. esim. Tuntemattomien kanssa keskustelun aloittaminen on aika helppoa. Sosiaalisuuden aste riippuu aika paljon seurasta ja mielialasta. Jotenkin tuntuu että olen viimeiset viisi vuotta tehnyt jonkinlaista sosiaalista kuolemaa...

Ja alkoholin käyttö nostaa sosiaalisuusindeksiä noin kahteen promilleen saakka. Sitten romahtaa.

Olen hyvin sosiaalinen ja inhoan prosenttilukuja... Tutustun helposti uusiin ihmisiin. Olen myös toisinaan tulla mökkihöperöksi, kun asun yksin, eikä ole iltaisin juttukumppania...

Humala ei vaikuta millään tavalla sosiaalisuusasteeseeni, ainoa muutos on, että puhetulva sen kun lisääntyy entisestään (puhun normaalistikin erittäin paljon)...

noh kyllä mie enemmänkin olen sosiaalinen..tai vois sanoa että olen aina..rakastan olla ihmisten seurassa ja tutustua uusiin ihmisiin etc... ja noh ainut asia mikä estää liiallisen sosiaalisuuden on ujous (joka onneksi on häipyny täsä vuojen aikana jo aika kivasti)...humalatilassa sitä ei niinkänä huomaa...sillon kyllä kahta kauhiammin olen sosiaalinen ja puhelias...

ozzie wrote:
Ja alkoholin käyttö nostaa sosiaalisuusindeksiä noin kahteen promilleen saakka. Sitten romahtaa.

Yllätys.

Antisosiaalinen. Ihmisten kanssa on kiva jutella, mutta uusien kontaktien luominen ei lukeudu parhaimpiin taitoihini. Sosiaalisuusluku itselleni on varmaan sitten se 100-62 eli 38...

Ehdottoman sosiaalinen, veikkaisin jotain 85%...mutta sillon kun on vitutuspäivä on parempi pysyy tosi kaukana...

Kyllä se on ehkä noin 51% sosiaalinen. Jutun alottaminen on joskus kyllä vähän vaikeeta, mutta kun alkuun pääsee nii minäkin olen aika paljo äänessä.

Jaa likemmäs nollaa kuin sataa sijotun. 30?

Tai no hyvänä päivänä taidan olal 100 ja normaalina päivänä 30....