Stratovarius Community

Millaisista kitarasooloista porukka pitää? Itse pidän sooloista, jotka svengaavat musiikin kanssa loistavasti ja ne istuvat kappaleeseen hyvin. Esimerkiksi Children Of Bodomin Hate Crew Deathroll-levyllä on kitarasoolot onnistuneet hyvin. Ja Iron Maidenin Fear Of The Dark-levyllä on myöskin onnistuneita sooloja. En pidä pahimmista tilulilu-sooloista, joita yleensä tungetaan väkisin biiseihin pilaamaan kokanaisuutta.

Noh, tilulilu-tukutukuhan on powermetallin perustat;)
Minusta sitä tilulilua voi olla soolossa, mutta kitarasoolo kuulostaa hienolta silloin kun siinä on jossain kohtaa hienoja melodioita:)
Timo Tolkin soolo Avantasian the seven angelssissa on kylä loistava!

No, ite tykkään aika lailla siitä tilulilu-tyylistä. Koko soolo ei kyllä saa olla semosta, mutta varmaan aika lailla suurinosa

Monipuolinen pitäisi ehdotomasti olla. Ei mikään kymmentä nuottia puoli minuuttia eestaas veivaava kakkasoolo. Lisäksi ainakin osa soolosta pitäisi olla melodista, eikä pelkkää tilulilulilulilua. Aina vaan parempi, jos edes yhdessä kappaleessa levyltä koko soolo on melodinen, tyyliin Helloween - I'm Alive, joka on ehdottomast paras soolo ikänä.

Joka tapauksessa, soolon tekee hyväksi samat asiat kuin vaikka koko biisin: Hyvät melodiat (tai joku erikoisuus, joka tekee epämelodisestakin erityistä) ja hyvällä maulla tehty toteutus. Valitettavasti perus powermetal-soolo harvoin täyttää kumpiakaan kriteereitä, vaan kuulostaa pakolliselta kitaran kidutuksella, jonka ainut funktio on esitellä soittajansa sorminäppäryyttä. Kaikista pahin virhe, mitä niin valitettavan usein tehdään, on se, että tilutetaan vain käsittämättömän nopeasti joka biisiin niin, että nämä soolot eivät enää edes erotu toisistaan millään tavalla. Ja pakkoko niitä sooloja on edes joka biisiin ängetä. Toki erinomainen soolo nostaa biisin arvoa joissain tapauksissa huomattavastikin, mutta toisaalta mielumin ei sooloa kuin huono soolo.

Kuten punapiraija sanoikin; Kappaleeseen sopivat ja svengaavat soolot ovat mahtavia, soolot pitäisi rakentaa niin, että sen jälkeen kappaleessa tulee jotakin erikoista, kertosäe soitetaan heti perään vaikka vähän intensiivisemmin.. Bodomin musiikissa on näitä elementtejä aikas paljon.. Topikkiin tämä ei paljon liity, mutta kyllä kappaleista voi tehdä hyviä ja mielenkiintoisia ilman soolojakin, kuten osittain In Flamesin musiikissa..

Toki pidän Tolkinkin sooloista, listan laitoin sinne Juzzin soolotopikkiin..

Itse olen kait vielä niin nuori tapaus tällä powermetal alalla, että arvostan suuresti kauheita puronjuoksuttelu tilutilusooloja Esim. Speed of Light on mannaa korvilleni. Mutta täytyy itsekin kyllä myöntää, että jos kuuntelen vaikka 4 powerlevyä läpi yhteen putkeen, niin tekee mieli kuunnella vaihteeksi jotain muuta ja muunlaisia sooloja

Tietysti soolo on sitä hienompi mitä paremmin se biisin sopii. Mun mielestä Mother Gaian loppusoolo on yksi hienoimpia balladisooloja mitä olen kuullut kun taas sitten esim. Destiny biisin kitarasoolo ja myös Bodomin Silent Night Bodom Nightin soolo ovat aivan erinomaisen kuulloista tilua.

Soolossa pitää olla nimenomaan mielikuvitusta, sen pitää olla monipuolinen ja sopia kappaleeseen. ja mielikuvitusta ei saa olla enempää kuin kitaristilla on lahjoja.

Jos nyt koettaisin keksiä tähän jonkun hyvän esimerkin... *miettii pää punaisena* ...no, yksi mieleenpainuvimmista on ollut Steve Vain soolo David Lee Rothin Skyscraper -kappaleessa.

No tärkeintä on että se sopii piisiin.
Oon varmaa joskus ennenki sanonu että kuunnelkaa Megadethin Tornado of Souls soolo - sitä paremmaksi ei pääse kukaan. Tolkinki soolot on välillä hyviä, mutta esim monen hehkuttama Kiss of Judasin soolo on imo aika kökkö ku muuten piisi ei oo hirviän nopia ja sitten on tuommonen soolo jossa on ehkä 2 tahtia melontynkää ja lähtee 32osa triolipora.

"Soolon tehtävänä on viedä kappale sinne minne sanoitukset eivät sitä pysty viemään".

Ja mitä soolojen turhuuteen tulee, kuten jo tuolla toisessa ketjussa totesinkin: 80-luvulla eräs ruotsalainen kitarasankari melkeinpä rakenteli kappaleita soolojen ympärille. Lisäksi täytyy vielä nillittää, että Dream Theaterin Images and Words olisi muuten lähes täydellinen progealbumi, mutta se ärsyttävä Kevin Mooren 1,5 minuutin kosketinrunkutus Metropoliksen keskellä...

Jos esimerkki vielä pitää mainita, niin Roger Watersin levyllä Amused to Death on kappale What God Wants Pt. III, jolla Jeff Beck vetää loiiistavan soolon.

Jabi wrote:
Lisäksi täytyy vielä nillittää, että Dream Theaterin Images and Words olisi muuten lähes täydellinen progealbumi, mutta se ärsyttävä Kevin Mooren 1,5 minuutin kosketinrunkutus Metropoliksen keskellä...

Nyt kyllä meni herneet nenään, tai jotain. Kyseessähän ei ole edes mikään soolo, vaan biisin instrumentaaliosa, jonka soittavat molemmat Moore ja Petrucci, eli syna ja kitara siinä laulaa molemmat. Mielestäni tuo on aika hemmetin hyvällä maulla tehtyä tilutusta, ei mitään sieltä täältä revittyjä nuotteja vaan jokainen liike kuulostaa harkitulta. Tuota missaan niin paljon Mooren jälkeisillä levyillä.

Olisit nyt repinyt DT:ltä paremman esimerkin huonosta tilusta, joku Six Degrees of Inner Turbulence pursuilee niitä. Vai mitä pidät Blind Faithin kolme minuuttia kestävästä masturbaatiotuokiosta?

SirJuzzi wrote:
Vai mitä pidät Blind Faithin kolme minuuttia kestävästä masturbaatiotuokiosta?

Ehkä minä olen sitten jonkinasteinen masokisti, mutta itseasiassa pidän siitä. Sensijaan Misunderstoodin kolmella viimeisellä minuutilla ei mielestäni ole mitään virkaa.

Kyllähän minäkin tuon Blind Faithin siedän, mutta mielestäni se on sata kertaa turhempi kuin tuo Metro1:n instrumentaaliosa, joka on mielestäni aivan killeri. Tuosta Misunderstoodin lopusta olen kyllä aivan samaa mieltä kanssasi.

No perkele tuo metron instru-osioha on DT:n parhaita kohtia ever hauska soittaakki kaiken lisäksi. Uudemmissa välillä nyppii se että jotku tilut on vedetty ehkä vähän överiksi, ja ne eioo niin tyylitajulla tehtyjä ku imagesilla ja awakella.

HAHAHAA!!! Nostinpas tän topicin tähän ylös! Hyvä soolo on yleensä lyhyt ja ytimekäs. Esim: Kotipellon Reasons -biisin soolo on kiva. Ja Nightwishin Nemo -biisin soolo. Nopea tilutus soolo on myös hyvä jos sen vetää hyvin eikä pistä överiksi!

No voisihan sitä pitkästä aikaa taas jotain kommentoida. Mielestäni ainakin lähes poikkeuksetta kaikki Adrian Smithin soolot Dance Of Death -levyllä ovat aivan upeita (etenkin Wildest Dreams ja Paschendale)! Muutenkin pidän äijän tyylistä...

Ja sitten tietysti Glenn Tiptonin ja K. K. Downingin sooloilut Judas Priestin kiekoilla, etenkin Painkiller. Silkkaa helmeä!

Kuunnelkaapa Guns N' Rosesin November Rain, siinä biisissä on kolme uskomattoman hienoa sooloa, kruununa tietysti päätähuimaava loppusoolo.

No entä sweet child o' minen minuutin vinguttelu

aika paha selittää,mutta jokseenkin samaa mieltä Punapiraijan kanssa.
Myös Liimataisen kitarointi on todella hienoa esim.My Land,en nyt tarkoita pelkästään sooloja.
Ja rajansa kaikessa, ettei mulla nyt oikeen omaa mielipidettä oo asiaan joten olen samaa mieltä kuin muutkin.
Millainen genre,sellainen soolo.

Aivan sama, millainen soolo on, kunhan se on esitetään muun biisin sanelemilla ehdoilla. Kitarasoolon tulee mielestäni olla yksi osa biisiä. Sankariheviin tilusoolo, rokkibiisiin rokkisoolo jne.

Yksi parhaista kitarasooloista on mielestäni Deep Purplen Highway Starissa. Loistava melodia, joka sopii muuhun biisiin kuin nyrkki silmään.

Master of Puppets. Siinä on kunnon kipeä stunttifiilis. Aivan mahtava. Varsinkin S&M-DVD:llä.

Kuunnelkaapa tuo megadethin uusin veisu Kick The Chair, siinä vasta groovavat ja komeat soolot.

Mielestäni Rainbown Gates Of Babylonin soolo on loistava. Muutenkin Ritchie Blackmoren soolot sopivat minun korvilleni.

ja tykittää muuten perkeleesti koko piisi

SirJuzzi wrote:
vaan kuulostaa pakolliselta kitaran kidutuksella, jonka ainut funktio on esitellä soittajansa sorminäppäryyttä.

Hehe, tuo muuten sattu silmään. Ei ne tilut kitaraa kiduta, päinvastoin, sen verran herkällä otteella on soitettava jos soittaa nopeesti että kitaran ikää ei lyhennä se

Muuten hyvää sooloa on täysin mahdoton määritellä, on niin monenlaisia tapoja soittaa sooloja, tyyliin Satriani, jossa sekä riffit että "soolosoolot" ovat yksi mies koko ajan valokeilassa. Toisaalta sooloa on sekin jos on vain vaikka yksi soittaja ilman bändiä. Tai sitten bändin jäsenistä joku ottaa "johdon" eli on se johon katseet livenä kääntyvät. Siihen sopii vallan hyvin aivoton tilulilukin, eihän livenä kukaan kuitenkaan musiikkia kuuntele vaan enempi riehuu fiiliksissä ja ällistelee soittajia kuin outoja elukoita sirkuksessa.

Toisaalta studiossa tehty kitarasoolo jonka tarkoitus on tuoda biisiin joko lisää pituutta, uusia ulottuvuuksia, tai sitten vaan esitellä soittajan taitoja, eiköhän niillä kaikilla ole syynsä ja tarkoituksensa. Kun nyt Dream Theaterista puhuttiin, tässä juuri äskettän Six Degreesia kuunnellessani tulin ajatelleeksi musiikkia myös "häiriötilan" luojana, aivan kamalan kuuloiset jutut välissä ja sitten highlighttina melodinen kohta joka pääsee todella oikeuksiinsa vasta kun sitä ennen on kuunnellut pelkkää epärytmistä ja epämelodista meteliä. Vastakohdat täydentävät toisiaan enkä enää nykyään näe melodiaa musiikin tärkeimpänä elementtinä eikä mielestäni hyvän musiikin tarvitsekaan koko ajan olla korville nannaa, päinvastoin. Riippuu ihan siitä minkälaisia fiiliksiä taiteilija haluaa tuoda esiin. Joskus kaaos ja "rumuus" voi olla paikallaan kokonaisuuden kannalta.

Ohoh, tulipas romaani, en jaksa edes lukea läpi ja editoida selkeämpään muotoon

Piiuska wrote:
Timo Tolkin soolo Avantasian the seven angelssissa on kylä loistava!

Seven Angelsin "Tolkki-soolo" on kyllä helvatan hyvä... Soolo sopii siihen kohtaan hyvin ja jollain tavalla siitä kuulee suoraan, että se on Tolkin soittama. Mun mielestä niin Tolkkia, niin Tolkkia kun vaan tilusoolo voi olla

Ja millanen on hyvä kitarasoolo? No vittu sellanen tietysti missä vedetään valonnopeudella eteenpäin

Tässä juuri kuunnellessa on todettava, että Jens Ludwig vetäisee pari aika helkutin hienoa sooloa Edguyn The Piper Never Dies -biisissä! Ja tänä iltana tarkastamaan livekunto!

[/quote]

Avantasialta löytyvä Chalice Of Agony meinasi unohtua. Niskakarvat ovat aina pystyssä kun sitä hypertilua kuuntelen