Stratovarius Community

Circle ~ Puutiikeri

Porilaista avant-garde-rokitusta. Varsin namia.

Porcupinen levyltä on vuotanut pari kokonaista biisiä nettiin. Laatu ei ole niin hyvä että niistä kannattaisi pillastua, mutta hienoja biisejä ovat. Hyvä levy odotettavissa.

np: Thunderstone - Swirled

Levynkin on joku näemmä jo arvostellut.

SirJuzzi wrote:Porcupinen levyltä on vuotanut pari kokonaista biisiä nettiin. Laatu ei ole niin hyvä että niistä kannattaisi pillastua, mutta hienoja biisejä ovat. Hyvä levy odotettavissa.

Tuota uutta levyä hehkuttelinkin jo edellisellä sivulla. Noiden masteroimattomien biisien lisäksi pitäisi netistä löytyä myös bootleg uudesta levystä.

Mercenary ~ Darkspeed

Ihan hyvää tavaraa tällä Tuskaankin tulevalla bändillä on. Etenkin 11 Dreams on varsin hieno levy (tämä biisi on tuota edeltäneeltä levyltä).

Kelly Keeling&Yngwie Malmsteen-Speed King(Deep Purple cover)


Ihan kiva coveri, mutta ei saatana voi kestää kahta minuuttia Ynkän sooloa joka koostuu lähinä paskoista arpeggioista! Piti tääkin biisi sitten raiskata...

StratoFactor wrote:Kelly Keeling&Yngwie Malmsteen-Speed King(Deep Purple cover)


Ihan kiva coveri, mutta ei saatana voi kestää kahta minuuttia Ynkän sooloa joka koostuu lähinä paskoista arpeggioista! Piti tääkin biisi sitten raiskata...

Ynkkä. :luv4:

Cult of Luna ~ Receiver

CoL on kyllä aivan mahtavan synkkää ja tunnelmallista.
Mutta ei pärjää tietenkään Ynkälle. <3

Killswitch Engage-Break the Silence

Kyllä, pidän tästä bändistä ja suuresta osasta sen biiseistä ja tämäkin ansaitsee paikkansa sieltä pidettyjen biisien puolelta. Pidän laulajan kurkkuörinästä ja puhtaat osuudet sopivat loistavasti paikkoihinsa (kertsiin, kuten aina) ja on sitä raituriakin käytetty älykkäästi levyä miksaillessa ja saatu örinä ja puhdas tulemaan yhtäaikaa. Kitarat ovat sitä perus Killswitchiä ja bassossahan sankaroi Mike D'Antonio, joka pitää kappaleet todella hyvin kasassa. Suosittelen tutustumaan jos ette ole kuulleetkaan.

http://www.neurotrecordings.com/artists ... Enough.mp3

Neurosiksen tulevalta levyltä maistiainen.
Kuulostaapa varsin loisteliaan synkeältä.

Toshiro Masuda-Jiraya's Theme

Varsin owned nyt. Teemamusiikkeja Naruto animesarjasta, varsin hupaisa alku, mutta hienosti käytetty näitä Japanin kansallisinstrumentteja yhdistettynä sähkökitaroihin tässäkin biisissä. Toshiro Masuda osaa.

Tyr-Wild Rover
Irlantilainen juomalaulu alunperin, jonka mm.nämä Färsaaren viikingit ovat coveroineet

Mono ~ The Flames Beyond The Cold Mountain

Kauneinta ja ylväintä mitä on vähään aikaan tullut vastaan. Tuleehan sieltä Japanista sittenkin jotain oikeasti hyvää *bändi*musiikkia (elokuvasäveltäjiä sieltä ainakin tulee hyviä). Tosin tämä nyt menee post-rock-linjalle ja tässä ei - onneksi - laulua ole tippaakaan, sillä tähän asti kaikkien japanilaisbändien laulu on ollut edes pikkuriikkisen luotaantyöntävää (tai sitten jo itse musiikki on vain niin rasittavaa, vaikka laulu siihen sopisikin periaatteessa). Mutta on kyllä mahtava levy etenkin tämä kyseinen You Are There -niminen kiekko Monolta. Jylhää kauneutta.

Damageplan-Explode

Tämä Abbottin veljesten bändi Panteran jälkeen ja hyväähän tämä on. Mutta diggaan silti ehkä Panterasta enemmän ihan vain sen bändin kokoonpanon takia. Tyylihän tässä on ihan erilainen kuin Panteralla joten kuka mistäkin tykkää kait.

Metallica-Hit The Lights

Aivan loistava bändi oli aikoinaan ja edelleenkin, tämä versio Hit The Lightsistä on No Life 'Til Leather demolta vuodelta 1982 ja kitaristina hääri vielä tuolloin Dave Mustaine ja pakko se on sanoa, soolot ovat parempia kuin Hammettin soolot jo tuossavaiheessa. Basistina ryömi muistaakseni vielä Ron McGovney.

Bathory - One Rode To Asa Bay

Kkkleelttvviitteluu letlllktlekd kklekeititltikkitoo osiltitlkitkl tiktlikelitkl titkleeiewl eeieieleleiekkele iekeleieikeei ketltiekte

Oh whatever im drunk so sue me

NeonVomit wrote:viittelu

NeonVomit wrote:ekkele

No no, "vittu" and "perkele".

Jabi wrote:

NeonVomit wrote:viittelu

NeonVomit wrote:ekkele

No no, "vittu" and "perkele".

Yeah, I actually know those two words (I think everyone who visits Finland does) but I was drunk and being an idiot

Ok, I promise to leave the Suomiforum alone from now on...

Sonata Arctica ~ Good Enough Is Good Enough

Nyt on sitten muutama tarkkaavainen kuuntelukerta uudesta levystä takana ja enempää ei oikein kärsikään kuunnella. Ei nimittäin nappaa. Toisaalta ei ole koko bändi napannut pariin vuoteen, mutta on tämä kyllä melko tylsä lätty, ei voi mitään. Alkaa aika perus-Sonata -setillä, joka soundaa Reckoning Nightilta. Aika tasapaksuja ja melko tylsiä vetoja heti alkuunsa, kun ei ole edes iskeviä kertosäkeitä keksitty tällä kertaa (kuten sinkkubiisistäkin voi kuulla). Se miksi odotin levyä jopa melko innolla oli se paljon puhuttu progen lisääntyminen. No, levyn alun jälkeen se progeilun määrä kasvaa pikku hiljaa ja loppupuoli tuota ns. progeilua sitten onkin. Vai onko se progeilua, mitä se on? Pääosin poukkoilevia, kuoroa hyödyntäviä vokaalisuorituksia, joita kuultiin sopivammassa määrin jo Reckoning Nightilla. Käyvät yliannostuksellaan ainakin meikäläisen hermoille pahemman kerran Unialla. Todella tasapaksuksi käy. Kärsivällisellä bongailulla löytyy silti joitakin ihan mielenkiintoisia, itseäni viehättäviä, jokseenkin epä-sonatamaisia kohtia. Jotain ihan kivojakin kikkailuja on siis mukana. Tuplabasarirynkytyksiä ei löydy oikeastaan lainkaan. Levyn nopein kappale on The Harvest, mutta sekin on pääosin pilattu rasittavilla vokaalisuorituksilla. Hyviä kohtia löytyy tosin siitäkin, kuten halki levyn aina sieltä täältä. Yhtään kokonaisuudessaan hyvää biisiä ei kuitenkaan tunnu löytyvän. Ehkä tämä levyn päättävä Good Enough Is Good Enough voidaan sellaiseksi laskea, sillä tässä ei mitään ärsyttävää ole. Tämä on tämmöinen varsin hyvä lälläriballadi. Siltikin, eivät odotukset kovin suuret olleet, mutta enpä tiedä täyttikö tämä niitäkään. Luulenpa, että ei.

P.S Joo, waretin levyn, mutta enpä tätä olisi suoraa päätä ostamaankaan mennyt - enkä mene.

En sanoisi progeiluksi, pogoilua pikemminkin. Proge kun ei tarkoita sitä, että heitetään hirveä määrä epämääräistä kikkailua sopan sekaan ja sitten hämmennetään.

Yksi kuuntelukerta ja vähän toista takana. Ensimmäisen kerran jälkeen mietteet ovat, että tämä ei pysy kasassa edes auttavasti. Biiseistä ehkä yksi toimii eheänä kokonaisuutena, muut hajoilevat omaan mahdottomuuteensa eikä levykokonaisuuskaan toimi. Biiseissä on paljon hemmetin hyviä juttuja, ja sitten joitain sellaisia, jotka kaikessa näppäryydessään kuulostavat tosi väkinäisiltä. Biiseistä puuttuu se punainen lanka ja johdonmukaisuus, joka pitäisi aina säilyttää, vaikka erikoista kamaa tehdäänkin.

Saa nähdä auttaako enempi kuuntelu yhdistämään palaset paremmin toisiinsa. Todennäköisesti jossain määrin, mutta ei riittävästi. Sonata Arctica on yrittänyt tehdä levyn, jollaista se ei osaa tehdä. Ärsyttävä juttu, sillä kulkemalla edellisen levyn viitoittamaa linjaa olisi voinut lopultakin syntyä se 2000-luvun powermetal-levy joka osuu napakymppiin.

Yllättävän moni bändi on viime aikoina lähtenyt tukutuku-metallin parista tekemään kikkailua, kasaria tai aor:ää. Melkein kaikki todella epäonnistunutta.

No, joo, puhuin progeilusta lähinnä, kun siitä puhui itse bändikin. Mutta tuo nyt on mitä lie kikkailua, vaikka sitten pogoilua. Ei vaan tosiaan ota oikein toimiakseen tuo.

Nytpä soi: Hidria Spacefolk ~ Radien

Tänään mahdollisesti Semifinaaliin tsekkaamaan kyseinen orkesteri.

Bändit itse tuohon proge-termin väärinkäyttöön paljolti syyllistyvätkin, samaten sellaiset kuulijat joilla ei ole progesta muuta käsitystä, kuin että "se on jotain kikkailua". Proge on nykyään in, ja sitten bändit tekevät trendin mukaan kaikkea käsittämätöntä soopaa. Näyttäisi siltä eivät oikein tiedä mitä se proge on, turha toivoa että osaisivat sitten tehdä sellaista.

Vaikka jokainen tietysti tekee sellaista musiikkia kuin sattuu syntymään, Sonatalla tyylin muuttaminen vaikuttaa aika pakotetulta tempulta. Jos se olisi tullut luonnostaan, biisit todennäköisesti pysyisivät kasassa ihan eri tavalla.

Minä kolmatta kertaa suurinpiirtein olen tuota Unia -levyä nyt kuunnellut, ja kyllä se alkaa itse asiassa kuullostaa pikku hiljaa ihan hyvältä. Se Black and white -biisi kolahtaa kerta kerran jälkeen lujempaa. Ja ne levyn loppupään proge/pogoilut, mitkälie, alkavat myös kuullostaa järjellisiltä. Täytyy myöntää että ekan kuuntelukerran jälkeen oli vähän sellainen "mitä helvettiä?"- olo, mutta alkaa helpottaa jo.

Saatan ehkä kiirehtiä asioiden edelle, mutta tällä hetkellä on sellainen olo että tästä saattaa tulla Sonatan yksi parhaiten kuuntelua kestävistä levyistä.

Eli ostoon menee kun ilmestyy.

Minä tuota vielä kumminkin vaivauduin muutamaan otteeseen kuuntelemaan ja mielipiteeni on se, että ensimmäiset raidat ovat parhaita. Eivät mitenkään kummallisia, mutta parempia kuin ne lopun venkoilut (päätösraitaa lukuunottamatta), jotka käyvät edelleen vain rasittamaan. Edelleen siellä on semmoisia kivoja lyhyitä kohtia, jotka kuulostavat tosi hyviltä, mutta siihen se jääkin sitten. Noh, enpä tosiaan koko bändiä jaksa enää kuunnella, että syy on ehkä siinäkin. Mutta luulisi, että bändiä oikeasti fanittavat pitävät kyllä niistä ensimmäisistä raidoista, kun taas on jotenkin vaikea uskoa, että joku voisi täysillä niistä kikkailuista pitää. Mutta kai sekin on mahdollista, on vaan niin väkinäisen kuuloista minun korvaani.


Kuolleet Intiaanit ~ Viimeinen pari ilmasta alas

Tämähän tätä venkoilua onkin, mutta kyllä Kuolleet Intiaanit siinä paremmin onnistuu kuin Sonata.

SonataArctica - UnOpened

Dream Evil-Into the Moonlight

Vanhaa sankariheviä ja ihan kivaa musiikillisesti. Kasarisoundiset soolot kuulostavat ihan kivoilta tuonne väliin. Kappalerakenne ei ole mitenkään turhan kekseliäs mutta tämän levyn parasta antia on luultavasti tämä biisi ja noh mitä sitä sanoisi. Kyllä tämä ownaa suurenosan Manowarista ja suomen Manowarista eli Teräsbetonista.

Ja enpäs lopetakkaan vielä

In Flames-Starforsaken

ELikkäs tämä ruotsalaisen Deathmetallin ilmiö, In Flames. Kekseliäs bändi ja tämänkin biisin alussa tulevat viulumelodiat eivät välttämättä ihan kaikille olisi tulleet mieleen. En tajua pätkääkään lyriikoista muissa kuin hitaammissa "balladi"tyyppisissä biiseissä mutta eipä sillä väliä. kuitenkin, hyvä kappale kekseliäillä mausteilla.

IT WONT FADE - SONATA ARCTICA (UNIA ALBUM)

JerryC-Canon Rock

Aivan ilmiömäinen kitaristi tässäkin soittamassa. Loistavaltahan se kuulostaa.

Lustra-Scotty Doesn't Know

Jotain parasta Eurotrip-leffan soundtrackilta , aivan loistavaa musiikkiakin.

Viikate-Mandschurian kummut. aivan tykkiveto, ehkäpä paras tulkinta.

Goldfinger-99 Red Balloons

Ihan hyvä tommoseksi nykypunk-coveriksi alkuperäsestä biisistä.

Dream Theater - Constant Motion

Roadrunner tarjosi tuon biisin uudelta levyltä maistiaiseksi. En tykkää sitten yhtään. Biisi kuulostaa täysin Metallican ja Fates Warningin ristisiitokselta DT:n soundeilla ilman ainuttakaan omaa ideaa. Säälittävää taantumista bändiltä, joka on tehnyt Awaken ja Images and Wordsin kaltaiset progemetallin kulmakivet.