Stratovarius Community

Eli mikä on erikoisin bändi mitä kuuntelet? Sellainen bändi mitä ei varmaan kovin moni stratovarius fani kuuntele.

Minulla se ehkä on X-japan tai Irwin goodman. J-rockii ja iskelmää kuuntelen jonku verran ja nuo on mulle parhaat bändit näistä genreistä.

Lemonator. Siinä on täydellinen poppiorkesteri samoin kuten Murgeli.

Jaa-a. Varmaan Maija Vilkkumaa. Tai sitten Filatelistin Orvaskesi. Yllättyisin jos joku kuuntelisi Christopher Frankea taikka Tangerine Dreamiä. Ozric Tentaclesin ystävän tai kaksi voisin jopa kuvitella löytävän itseni lisäksi.

Pet Shop Boys.

Avril Lavigne :luv2:

Aivan yli-ihana ääni. Hiton hyviä biisejä ja aivan yli-ihanan nättikin vielä

Green Day, etenkin vanhat tuotannot jotka löytyvät "International Superhits" kokoelmalta.

Frederik, Santana ja Fröbelin Palikat (:lol:) päättäkää itse

Öö... Supared? Tosin sitäkin vain ex-Helloween Michael Kisken takia. Kovin metallivoittoistahan tuo minun levyhyllyni sisältö on.

Hoo, enpä tiedä kuuntelenko sinänsä mitään kovin "erikoista" (tarkoitan lähinnä jotain ns. UG-kamaa) kamaa, mutta en sitten tiedä, kuinka moni Strato-fani kuuntelee esim. Anathemaa, A Perfect Circleä tai Babylon Whoresia.

Ei tule heti mieleen ketään Strato-fania, joka kuuntelisi myös jotain näistä.

Solid Base. Ruotsalaista danceteknoa...

No ei sitä nyt kovin paljon kuunneltua tule, mutta omistan yhden kokoelmalevyn... ihan hyvä. Laulajalla todella hyvä ja kirkas ääni.

...Mitä varmaan kovin moni Stratovarius-fani ei kuuntele?

Varmaankin The Flower Kings. Ei se nyt ole varsinaisesti kovin kummallista, mutta todennäköisesti musiikin tyyli ja kappaleiden musiikillinen sisältö on aivan liikaa varsin monelle Strato-fanille.

Veikkaan, että urkumusiikkiakaan ei kovin moni muu kuuntele.

Sinänsä vaikeaa määritellä mitä tällä kysymyksellä oikein tarkoitetaan. Ihanko vain mitä tahansa musiikkia, joka ei ole metallia (ainahan sitä oletta, että metallibändin foorumilla olevat enimmäkseen juuri metallia kuuntelevat) vai että kuunteleeko todellakin poikkeavaa musiikkia, kuten tuo SirJuzzin mainitsema urkumusiikki.

Itse en erityisempiä musiikkilajeja kuuntele, ainakaan ei ole vielä tarvinnut (ellei Tolkin ensimmäinen soololevy lasketa klassisen puolelle ). Jos lasketaan metallista eniten poikkeavia artisteja/bändejä, niin on tässä tullut kuunneltua Neljää Ruusua. Harvoin noita kyllä nykyään on tullut kuunneltua. Mutta Neljä Ruusua on sitten juhannuksena varmaan taas pinnalla, minusta se on itseoikeutettu bändi juhannustunnelmiin.

Onhan noita vaikka mitä mutta laitetaan nyt erikoisimmista vaikka Alamaailman Vasarat, Vanessa Carlton, Riverside ja Voyager. Uutena tuttavuutena voisin mainita Magenta nimisen bändin, jossa on loistava naislaulaja. Uusin levy Seven on kyllä ollut kovassa soitossa.

Jo mainituista löytyy levyhyllystä Christopher Frankea, A Perfect Circlea, Anathemaa ja The Flower Kingsiä.

Eläkeläiset, Trio Töykeät, Kumikameli ja öö.. David Hasselhoff?

Mikko Kuustonen. Olen suorastaan sen fani, ja omistan kaikki muut soololevyt (9 kpl) paitsi sitä kaikista ensimmäistä, gospel-levyä...
Ai niin, ja löytyyhän tuolta levyhyllystä vielä mm. Tina Turneria ja Ricky Martinia (vieläpä kaikki 7 levyä)
Mutta jottei imago enää enempää kärsisi, niin mainittakoon että kyllä ne muut levyt sitten tätä raskaampaa osastoa etupäässä edustavat.

Mitähän kaikkea tuolla levyhyllyssä on...

Mike Oldfield: Tubular Bells ja Voyager
Aivan loistavia instrumentaaleja, rauhoittavat aina. Voyager on niin leppoisaa irkkumusiikkia, ettei mitän rajaa.

Miles Davis: The Essential...
Mukavaa jazzia alansa mestarilta. Levyllä oleva versio Cyndi Lauperin (?) Time After Timesta on erittäin hienoa kuunneltavaa.

Maukka Perusjätkä: Hyvät, Pahat ja Parhaat
Sen verran paskaa, että ei voi kuin tykätä

Jean Sibelius: 2. Sinfonia, Karelia-sarja, Finlandia
Finlandiasta tulee aina kylmät väreet, aivan uskomaton teos, suomalaisuutta parhaimmillaan. Miksei tämä voi olla kansallislaulu?

Jahas, luulisin että The Ark ja Blink-182. Aika helkkarin kaukana metallista ja molempia kuunnellut suunnilleen yhtä kauan kuin Stratojakin. Iskevät ne vieläkin, varsinkin pitkän tauon jälkeen. Maija Vilkkumaalla on myös muutamia biisejä mistä tykkään.

Ja Lordiahan täällä ei kuitenkaan kovinkaan moni ymmärrä joten sanotaan vielä se, niitä kun satun fanittamaan ihan kympillä.

En tiedä nko tämä kovin "erikoinen",mutta ainakin ihan erilainen kuin Strato. YUP :music:.
Zen Caféta löytyy myös,mutta se alkaa vähän kyllästyttää. Etenkin uusin levy on aika tasapaksu.
Häveten tunnustan,että hyllystäni löytyy myös Jani Wickholmin teos ,jota olen kuunnellut tasan yhden kerran... Sitä on kyllä monet kerrat mietitty,että mikä ihmeen mielenhäiriö minuun on levykaupassa iskenyt.

Jaahas... no, Anssi Kela varmaankin.
Nuorempana sitä kuuntelin, en pahemmin enää, mutta kyllähän se nyt menee vieläkin.
Oikeastaan nuorempana meni kaiken maailman teknovingutus tyyliin Darude, eikä esim. juuri Darude mikään hirveän huono olekaan, kun siinä ei ole mukana sitä pahuksen räppiä, sitä en kyllä kestä.
Ja tietysti harvempi Stratofani ehkä kuuntelee The Hauntedia, At The Gatesia, jne.
On vähän rankempaa tavaraa.
Meikäläiseen uppoaa nykyään vähän kaiken sortin metalli, kunhan siinä vaan on se JOKIN.

Curry wrote: Mike Oldfield: Tubular Bells

Jean Sibelius: 2. Sinfonia, Karelia-sarja, Finlandia

Tuo Tubular Bells on kyllä mainio, löytyi faijan vinyylikokoelmista ja päätin kuunnella.
Progea vanhan ajan malliin.
Finlandia on kanssa varsin upea.

The Monkees, Moskovan puna-armeijan kuoro ja Topi Sorsakoski.
Lisäksi useita afrikkalaisia artisteja. Ja ylipäänsä kaikenlainen maailmanmusiikki kolahtaa.

Varmaankin Munavuoren Munkit. Tosin musiikki on sellaista luovaa huumoripitoista rokkia. Tosin joissakin biiseissä genrerajat rikkoutuvat useaan kertaan. Välillä kuulostaa että biisirakenteissa on lievää progeilua ja välillä taas mennään powermetallin puolelle.

Kyllä kyseinen huumori iskee paljon kovempaa, kuin joku teräsbetoni. Strapping Young Lad on myös sellainen hieman omituinen bändi, joka iskee kympillä. Ei uskoisi, että kieli poskella saadaan aikaan näin upeaa musiikkia.

Chroma Key, lienee tällä hetkellä eräs niistä oudoimmista tapauksista jotka kolahtaa välillä ei liikaa kuultuna. Kyseinen bändi siis ex- Dream Theater kosketinsoittaja Kevin Moore projekti lähinnä. Onhan niitä levyhyllyssä ja kokoelmassa vaikka kuinka paljon varsin omalaatuista materiaalia. Toki myös Undish, puolalaista osittain gootahtavaa sekä laulettu osittain myös heidän paikallisella kielellään. Varsin rauhallista ja mielenkiintoista materiaalia. Paha sanoa enempää tähän hätään tosin! %)

Curry wrote:Jean Sibelius: 2. Sinfonia, Karelia-sarja, Finlandia
Finlandiasta tulee aina kylmät väreet, aivan uskomaton teos, suomalaisuutta parhaimmillaan. Miksei tämä voi olla kansallislaulu?

Sinäpä sen sanoit. Miksei näin voisi olla? Kyllä siitä minullekin tulee joka kerta kylmiä väreitä. On se niin uskomaton. Toteanpa samalla, että Maamme-laulu ei ole koskaan tuottanut samanlaisia fiiliksiä kuin Finlandia.

Green day on aika hyvä bändi, mutta ei mulla yhtään sen levyä ole. Vanha matsku on paljon parempaa kuin tuo uusi, mutta uudelta levyltä Holiday on helmi!

Infected Mushroom ja Juno Reactor on myös helvetin hyviä! En usko, että hirveän moni täällä niitä kuuntelee.. Vai?

Mare wrote: Ja Lordiahan täällä ei kuitenkaan kovinkaan moni ymmärrä joten sanotaan vielä se, niitä kun satun fanittamaan ihan kympillä.

Mäki kuuntelen Lordii! Get heavy on aivan loistava levy. Parhaat biisit on Rock the hell outta you ja last kiss goodbye.

julkimo wrote:Mäki kuuntelen Lordii! Get heavy on aivan loistava levy. Parhaat biisit on Rock the hell outta you ja last kiss goodbye.

Haha, Rock the Hell.... sattuu olemaan myös yksi mun suosikeista, ehkä jopa paras heti Not the Nicest Guyn jälkeen.

Tässä melkein jo päiviä lasken tuonne Vuokattiin, Lordin takiahan mä sinne menen.... Seitsemäs kerta toden sanoo.

IceBreaker wrote:

Curry wrote:Jean Sibelius: 2. Sinfonia, Karelia-sarja, Finlandia
Finlandiasta tulee aina kylmät väreet, aivan uskomaton teos, suomalaisuutta parhaimmillaan. Miksei tämä voi olla kansallislaulu?

Sinäpä sen sanoit. Miksei näin voisi olla? Kyllä siitä minullekin tulee joka kerta kylmiä väreitä. On se niin uskomaton. Toteanpa samalla, että Maamme-laulu ei ole koskaan tuottanut samanlaisia fiiliksiä kuin Finlandia.

Aivan samaa mieltä, kyllä Suomen kansallislaulu saisi olla suurimman suomalaisen säveltäjän (heti Timon jälkeen ) suuri teos, eikä vähän sinnepäin tehty väännös saksalaisesta juomalaulusta. Minulla oli tupakaverina intissä ammattitasoinen klassinen pianisti, joka on tehnyt paljonkin keikkaa ulkomailla, ja on kuulemma aina saanut vastailla samaan kysymykseen: Miksei Finlandia?

Itselläni on tapana käydä aina kun pystyn vanhan kouluni itsenäisyyspäivän juhlassa, jossa lukion kuoro ja Oulun Kaupunginorkesteri esittävät teoksen. Ei sieltä pysty kävelemään esityksen jälkeen pois niin, että pystyisi vähään aikaan ajattelemaan selkeästi - sitä tunnetta ei vain pysty sanoin kuvaamaan.

Thin Lizzy.

stratowiruz wrote:Chroma Key, lienee tällä hetkellä eräs niistä oudoimmista tapauksista jotka kolahtaa välillä ei liikaa kuultuna.

Kas kas, en ole ainut joka tätäkin kuuntelee. Uudesta levystä en tosin kyllä oikein pitänyt, mutta varsinkin Dead Air for Radios on aivan loistavaa tunnelmointia.

Jos nyt ensiksi oletetaan, että melodinen hevi on sitä kaikista "tavallisinta" (ja levyhyllystäni onkin sitä aika suuri osa, ja "erikoista" näin ollen on sellainen mitä siellä seassa on vähemmän), niin katsotaanpa... levyhyllyn oudotlinnut... (en valitse yhtä kaikista erikoisinta, vaan listaan jokusen mitä tulee mieleen)

Arcade Fire - jotain retro-rokkia... en minä tiedä tällaisen musan genreistä. Mercury Reviin ainakin on verrattu, mutta en minä sitä ole juurikaan kuullut, että osaisin sanoa mitään. Ostin vaan kokeiluna, kun luin Soundin ja Suen arvostelut. Hienoa musiikkia, ei voi muuta sanoa.
Beth Orton - yksi viime aikojen kovimmista fanituksistani. Jotain folk-poppia. Myös kaikenlaisia muita (pop) naislaulajia olen kokeillut ja diggaillut
Sir Elwoodin hiljaiset värit - "keskiolutjatsia"... eli löytyy vahvaa tunnelmaa, herkkyyttä ja välillä myös hitsinmoista svengiä!
Zoar - jotain ihan ihmeen huminaa. Ostin sian säkissä huutonetistä, kun tykkäsin levyn kansikuvasta ja kuulin kyseessä olevan jonkin sortin fiilistelyä (ja oli halpa). Kuuntelen joskus taustalla, mutta en kyllä edes muista millaisia biisejä siinä on... Hyllyssä on myös Mortiisia, mutta tämä on kyllä vielä erikoisempi.
Sarah Brightman - erikoista? Jaa, en tiedä, mutta kaunista musaa on, ja kevyttä... poppia ja klassista sekaisin. Kävin konsertissakin ja kallis oli. Ja hieno.
Ai niin, sitten on vielä Vondur. Äärimmäistä (black metal) -surinaa hävyttömän kamalilla soundeilla. Kyllä minulla blackia hyllystä löytyy, mutta tämä alkaa olla jo niin epä-musiikkia, että on siksi erikoinen (tai ainakin ainutlaatuinen minun levyjeni joukossa). Imperiumin laudalla joku esitti kerran vertauksen, että jos räkä olisi musiikkia, se olisi Vondur. Jäi mieleen, ja aika hyvin sanottu. Osittain tämä on hieman hyvä ja enimmäkseen niin pirun huono että on tosi hyvä!

stratowiruz wrote:Chroma Key, lienee tällä hetkellä eräs niistä oudoimmista tapauksista jotka kolahtaa välillä ei liikaa kuultuna. Kyseinen bändi siis ex- Dream Theater kosketinsoittaja Kevin Moore projekti lähinnä.

You Go Now -levyllä on aika loistavaa chillailumusiikkia. Sitä tulee joskus kuunneltua juuri ennen nukkumaanmenoa, ei siksi että se olisi mitenkään unettavaa, vaan sen sopivan rauhallisen tunnelman vuoksi.