Samaa mieltä olen kyllä - Stratot olivat illan suosikki.
Wingdom ei mielestäni ollut tarpeeksi proge eikä tarpeeksi metal. Melko mautonta huttua, vaikka erinomaiset soundit heillä olikin. Myös lavashow oli suht aneeminen, jotain ehkä kertoo se, että Härkin moshasi eniten koko bändistä.

Hammerfall oli panostanut lavashowhun isolla kädellä. Oli lumisadetta, pommeja, savua, höyryä, liekkejä, valonheitinvasaraa, valtavaa taustakangasta ja muuta rekvisiittaa. Myös lavakoreografiasta näkyi, että hommaa oli suuniteltu etukäteen. Itse biisit tuntuivat olevan sitten hieman liian kliseista perusjunttausta allekirjoittaneelle. En tosin ole juurikaan perehtynyt yhtyeen diskografiaan. Popahtavat "Singlehitit" Bloodbound ja Hearts on Fire rokkasivat kuitenkin kuin hirvi. Plussaa myös Andersin hauskasta rumpusoolosta, mies taputteli rummuillaan tuiki tuiki tähtösen

Stratot vetivät todella hyvin, vaikka pari ikisuosikkiani Season of Change ja Will the Sun Rise? olivatkin tippuneet settilistasta. Kaikilla soitto kulki ja taustanauhoja oli karsittu, mikä oli hieno ratkaisu. Tolkkikaan ei lähtenyt liikaa improilemaan eikä soolot puuroutuneet. Jörg nakutti tarkasti ja innostui viskomaan kapulaansa lavan halki. Kuten sanottua, Kotipellolla oli ongelmia äänensä kanssa. Biiseissä Speed of Light, Father Time ja United herran ääni tuntui hukkuvan totaalisesti muitten Stratojen alle. Outoa kyllä, mies klaarasi muut biisit ihan helvetin hyvin. Paljon paremmin kuin esimerkiksi viimeksi oman bändinsä keikalla Turussa. Porran soolon olin jo kuullut Kotipellon keikalla, mutta herra oli näemmä hieman pidentänyt sitä sitten viime näkemän. Olisi se Jenskin voinut pienen soolon lurittaa, sillä setissä ei kovin vaativia biisejä hänelle ollut. Jens saikin rauhassa poseerata kuvia räpsivälle Andersille.
Ai niin, iso kiitos Stratovariukselle, että soittivat parhaan biisinsä Twilight Symphonyn! Ja olivat heivanneet vielä sen jousinauhan ja sovittaneet sen koskettimille ja kitaralle. Ah, eargasm! Pelkästään ko. biisi teki keikasta hintansa väärtin.