Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Täällä käydään Stratovarius-aiheiset keskustelut. Ja Suomeksi tottakai.
Post Reply
User avatar
palarmux
Sr. Member
Posts: 375
Joined: Wed May 06, 2009 1:50 pm
Location: Hämeenlinna, Finland

Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by palarmux » Tue May 19, 2009 12:32 pm

Eli tätä en ainakaan huomannut suomalaisessa foorumissa vielä, vaikkakin enkunkielisessä onkin. Sanokaa oma mielipiteenne Polariksesta :) Ite olen tehnyt aika pitkän arvostelun siihen :wink:

Oma arvosteluni: :)

Stratovariuksen uusin albumi Polaris on selvästi lähempänä bändin vanhempaa tuotantoa, kuin 2005 tullut heavy rock lätty. Ei Stratovarius ollut mikään ihan epäonnistunut teos. Tosin se ei todellakaan ole parhaimmasta päästä. Asiaan. Bändi on ottanut vihdoinkin ison harppauksen genressään. Sen tuntee kuitenkin selvästi stratoksi ja se on power metallia, kuten fanit varmasti toivovatkin. Se ei kuitenkaan ole Straton ”kulta-aikaa” eli visionssia destinyä ym. ym., sillä siinä on paljon uusia vivahteita. Musiikki on mahtipontisempaa, kuin ennen. Ja se on mielestäni just hieno homma. Tempoja on laskettu aika reippaasti ja tuplabasareita ei kuulekaan, kuin parissa kappaleessa. Kappaleista ilmenee selvää progressiivisuutta. Se on aika hauska uudistus ja sopii hyvin. Se on hyvä mauste power metalliin. Nämä uudistukset kuulostavat samalta kuin Sonata Arctican Unia-albumilla. Polaris ei todellakaan kuitenkaa ole kopio Uniasta, Polaris on silti erilainen. Polariksen kappaleissa on nyt entistä enemmän kosketinsoitin osuuksia, jotka ainakin itseeni vetoavat. Tunnelmallisia kappaleita parantavat Lappajärven kultakurkku Timo Kotipelto, jonka ääni on voimakas, jopa voimakkaampi, kuin Tolkin aikoina. Kuten Kotipelto sanoi Polariksen olevan positiivinen se pitää täysin paikkaansa. Vaikka Kappaleet sisältävät progemausteita ne eivät kuitenkaan ole sen pitempiä. Itse asiassa hieman lyhyempiä kappaleet ovat. Levyn pisin kappale on noin seitsemän minuuttia, poiketen sillä lähes kaikissa aikaisemmissa levyissä on sokerina pohjalla jokin pitkä raita. No vaihtelu virkistää.

Tolkin skandaaleja ei pitäisi enää esiintyä, sillä hän ei ole enää yhtyeessä, Kotipelto vakuutti haastattelussa. Itse asiassa Tolkki hajotti Stratovariuksen, mutta muut eivät sitä halunneet ja perustivat yhtyeen uudelleen ilman Tolkkia. Kitaristina toimii Matias Kupiainen, joka on ollut myös mukana kolmen Polariksen kappaleen sävellyksessä. Mielestäni ne kuulostavat hyvältä. Kupiaisen soolot ovat ihastuttavan erilaisia, sillä Tolkin soolot toistivat itseään, olihan niitä kuunneltu jo 20 vuotta ja tyyli ei ole paljoa muuttunut. Kupiainen on vähintään yhtä hyvä kuin Tolkki, vaikka onkin niin nuori.

Ja nyt sanon jokaisesta kappaleesta jotain. Letun aloittaa singlenäkin jo julkaistu ”Deep Unknown”, joka on aika hyvä avausraita, muttei ole levyn parasta antia. Se on hyvä avausraita siksi, että se ei ole liian nopea, eikä hidas. Siinä olevat soolot ovat kuitenkin korvia hiveleviä. Niin erilaista ja sehän on tarkoituskin. Kappaleen musavideo oli aika mielenkiintoinen.

Seuraava kappale ”Fallen star” on selvästi hitaampi kappale kuin ”Deep Unknown”. Se on mielenkiintoinen, ei kamalan tavanomainen kappale. Silti se on levyn parhaimmistoa. Kappaleessa on paljon kiinnostavia soundeja.

Tähdenlennon jälkeen kehiin astuu hyvin melodinen kappale ”King of Nothing”. Se on henkilökohtaisesti lempikappaleeni albumilta. Se alkaa jännällä marssilla, joka kuvaa luultavasti kappaleen sanotuksissa olevaa armeijaa. Jenssin piano soundi tulee heti alussa tukemaan marssia, ja lopputulos on ihanan jännittävä. Soittimia tulee pikkuhiljaa mukaan. Kotipelto laulaa kappaleessa säkeistöt mielenkiintoisen ”kunnianhimoisesti”, joka sopii kappaleen sanoituksiin. Kuitenkin kertosäe lauletaan tunteella.

Neljäs raita ”Blind” alkaa tutulla Jenssin kosketinsoitinosuudella taas. Lopulta pianoluritus loppuu ja varsinainen musiikki alkaa. Tämä on yksi Polariksen nopeimmista raidoista. Ei hassumpaa, ei hassumpaa. Kappaleessa Kotipelto antaa jälleen parastaan.

Viides kappale on jälleen rauhallinen ”Winter skies”. Sekin sisältää paljon innostavia efektejä, mutta ei mielestäni ole polariksen parhaimmistoa. Se on korvia hivelevä rock-balladi

”Forever is today” On lähempänä perinteisempää stratoa, joka on hyvä asia, etteivät albumin kaikki kappaleet toista itseään. Alun kitarasoundi kuulosti hieman Tolkin Revolution Renassancen ”Heroes” kappaleelta. Tämä kappale on jälleen voimakas kappale, ja tulee mielestäni albumin toiseksi parhaaksi kappaleeksi.

Seitsemäs kappale on ”Higher we go”, joka oli Deep Unknown-singlessä myös. Kappale on sellaista suhteellisen nopeaa. Kappale on selvästi iloinen. Kupiaisen kitarasoolo oli varsinkin mahtava. Kappale on hienosti tehty, mutta Kotipelto sävelsi kappaleesta liikaa Kotipelto-bändin tyylisen. Se olisi paremmin sopinut herran sooloalbumiin, mutta ei se mitään. Kuten sanoin, vaihtelu virkistää.

Kahdeksas raita ”Somehow precius” On hyvä kappale, mutta liian rauhallinen, sillä niitä on ollut jo muutama ennestään. Tässä tapauksessa albumi hieman toistaa itseään, mutta pienehkö virhe sekin. Se on tunnelmallisimpia kappaleita albumilla.

kaksi seuraavaa kappaletta, jotka voisi pikemminkin laskea yhdeksi kappaleeksi kahdessa osassa. Kappaleiden nimet ovat Emancipation suite part I ja II. Ykkösosa alkaa mahtipontisella rumpukokonaisuudella. Kappale on myös parhaimmistoa. Toinen osa alkaa rauhallisesti. Se on todella hyvä rauhallinen kappale, muttei tällä kertaa hirveän voimakas. kakkososasta tulee väkisin mieleen Dream theater ja se on tässä tapauksessa hyvä asia.

Tämän hienon albumikokonaisuuden päättää vähän liiankin siirappimainen kappale ”When mountains fall” Kappale on kyllä mielestäni aika hyvä, Sanat ovat täyttä rakkaustarinaa. Itse pidän siitä aika paljon, se tuo paljon mieleen Stratovariusksen ”The land of ice and snow” ja Episoden klassikon ”Forever”. Se on lyhyt raita. Se on kuitenkin loistava lopetuskappale tälle hienolle levylle. Erikoisuus näissä kappaleissa oli se, että kaikki rumpalia lukuun ottamatta olivat osallistuneet vahvasti sävellys ja sanoitustyöhön, kun Tolkin aikoihin Tolkki teki 95% kappaleista.


Lyhyesti sanottuna Polaris on positiivinen ja loistava albumi, bändi on ottanut ison askeleen eteenpäin musiikissa, että julkisuudessa. Stratovariushan sai aika paljon negatiivista julkisuutta muutamien skandaalien ja riitojen takia. Nyt tulevaisuus näyttää valoisalta. Kyllä hyvää sai odottaa, kuten sananparsi sanookin kuvaavasti.


9/10

Jonna
Sr. Member
Posts: 919
Joined: Fri Mar 08, 2002 1:08 pm

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by Jonna » Tue May 19, 2009 2:34 pm

Levy vaatii useampia kuuntelukertoja avautuakseen. Parempi tämä on kuin se edellinen levy. Sujuu se biisien teko bändiltä ilman Tolkkiakin.

User avatar
palarmux
Sr. Member
Posts: 375
Joined: Wed May 06, 2009 1:50 pm
Location: Hämeenlinna, Finland

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by palarmux » Tue May 19, 2009 3:45 pm

Jonna wrote:Levy vaatii useampia kuuntelukertoja avautuakseen.
Tuota lausetta etsinkin! tuo on täytt totta, mun mielipiteeni on, että tämä on ehkä straton neljänneksi paras tai jopa kolmanneksi paras albumi! :)

Infnity
Member
Posts: 83
Joined: Wed Nov 26, 2003 2:41 pm
Location: Helsinki

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by Infnity » Tue Jun 16, 2009 11:42 am

Itse olen samoilla linjoilla kuin edellinen kirjoittaja.
Eli Straron parhaimmistoon kuuluva levy. Tosiaan neljänneksi tai jopa kolmanneksi paras levy.

Aluksi tosiaan ei auennut niin nopeasti kuin esim Infinite, mutta paranee joka kuuntelu kerralla.
Loistava levy ja nyt kahteen kertaan nähneenä Polariksen ilmestymisen jälkeen on pojat hyvässä vireessä. :)

kipe79
Jr. Member
Posts: 7
Joined: Fri Jun 26, 2009 9:23 pm

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by kipe79 » Fri Jun 26, 2009 9:29 pm

palarmux wrote:
Jonna wrote:Levy vaatii useampia kuuntelukertoja avautuakseen.
Tuota lausetta etsinkin! tuo on täytt totta, mun mielipiteeni on, että tämä on ehkä straton neljänneksi paras tai jopa kolmanneksi paras albumi! :)
Tästä vähän eri mieltä, levy kyllä iski heti kerralla. Mutta jonkin verran täytyy olla samaakin mieltä, eli kuulostaa kyllä kerta kerran jälkeen paremmalta.
En omista kuin kolme Strato-levyä joista yksi on kokoelma niin en lähde arvailemaan monenneksiko paras levy on mutta lähellä kärkeä varmasti.

User avatar
Intiaani
Sr. Member
Posts: 566
Joined: Mon Sep 12, 2005 2:10 pm
Location: Buried Alive by Jens The Undertaker at Black... SABBATH!

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by Intiaani » Mon Jul 13, 2009 6:15 pm

Vähän myöhässä tulee. Olen tämän eräässä toisessa lähteessä julkaissut aiemmin, mutta nyt palautteen toivossa päätin sen tännekin tunkaista. Harmi tavallaan että tuli tehtyä suomeksi, englanninkielinen keskustelualue kun tuntuu olevan monin verroin suositumpi. Kuitenkin tämä on samalla "comebackini" tälle foorumille, jota en ole selaillut... vuosiin? Tässä sitä nyt sitten tulee, vähän tunkkaista ja pitkää arviota Polariksesta.

Stratovarius runttaa pitkän odotuksen jälkeen markkinoille timotolkittoman mahtilätyn nimeltä Polaris. Jo avausviisussa ja musavideobiisissä Deep Unknown kuullaan, että ehdasta Stratovariuksesta on kitarointi- ja säveltäjävastuun vaihtumisesta huolimatta edelleen kyse, joskin ehkä jälki on astetta progressiivisempaa kuin ennen. Kakkosraita, hard rockaava Falling Star taas olisi tyypillisempi hittibiisi. Sen koukut jäävät kerta heitolla mieleen ja kappale on yksinkertainen ja sinänsä ihan kiva välipala. Kuin alitajuisesti etsin tästäkin kappaleesta mahdollisia Tolkki-viittauksia ja luulen niitä löytävänikin: on huvittavaa ajatella, että kappaleen minä olisi juuri itse Timo Tolkki, the Falling Star.

Näistä kahdesta ensimmäisestä biisistä kaltaiseni tosifani saa jo irti hyvää musiikkia, mutta suuhun jää silti melko valju maku. Bändin menneisyys on kyllä tunnistettavissa sävellyksistä ja soitosta, mutta se ylin jykevyys ja mahtipontisuus on tiessään ja musiikki astetta popimpaa ja ehkä kokeilevampaakin kuin aiemmilla levyillä.

Onneksi King of Nothing panee jauhot suuhun niille, jotka eivät uskoneet Stratoilta hyviä biisejä irti lähtevän tällä kokoonpanolla. Vaikka kappale varmasti mielipiteitä jakaakin, ei voi kuitenkaan kiistää, etteikö kappaleessa tunnelatausta piisaisi. Tämä marssimusiikkimaisella introlla alkava raju, erittäin paatoksellinen runttaus on vähine lyriikoineen kosketinsoittaja Jens Johanssonin vuodatus ex-kitaristi Timo Tolkille. Mielestäni kappaleen tyly ilmaisu ja vähät lyriikat toimivat nimenomaan oivana tehokeinona. Mikään aukoton kuningas Tolkin aikaisen valtakunnan suohon upottamiseen vaadittava artikulointi ei ole tarpeen. King of Nothing ei pelaa ainoastaan aggressiivisuudella, vaan onpa ruotsalainen onnistunut sellaiset soolotkin kappaleeseen säveltämään, että jo ensimmäiset superdramaattiset kiipparisoinnut saavat ihoni ensi kertaa tämän levyn aikana kananlihalle. Se todellinen suuruuden tunne on myös ensi kertaa levyllä läsnä oikeastaan läpi kappaleen: huikeita kuoroja ja soitinvalleja, paljon tavaraa ja uskomatonta tämän kaiken yhteen niputtamista ”Stratojen kuudennelta jäseneltä” Mikko Karmilalta.

Stratoille ja nimenomaan Tolkille tunnusomainen (yli)mahtipontisuus on muutoin levyllä harvassa, ja sitä ripotellaankin sinne tänne ikään kuin mausteeksi, kunnes lopussa kaikki laitetaan likoon ja kiitos odottaa kärsivällistä kuulijaa.

Seuraava kappale Blind on levyn ensimmäinen perinteinen, nopea power-veto. Jo alkulevystä selväksi käynyt kitaran dominoimisen vähyys kuuluu etenkin tässä kappaleessa, jossa Timo Kotipellon laulumelodiat, Jörg Michaelin rummut ja biisin loppupuolella vahvistuvat Jensin koskettimet ovat suuremmassa roolissa. Kitara on toki esillä, mutta ei niin sanotusti varasta show’ta. Soitanto on selvästi totuttua diplomaattisempaa läpi levyn, eikä varmastikaan vähiten siksi, että bändin sielu Timo Tolkki ei hääri tällä levyllä kepin varressa. Upeasta, nopeasta kosketinsoolosta taas kerran annan erityiskiitoksen lajin pioneeri Jens Johanssonille, joka edelleen upottaa nuoremmat sormikynäilijät muun muassa tällä näytteellään.

Blind jatkaa sanoitusten osalta rivien välistä luettavaa Tolkki-kaunailua kertoen lopultakin aika suoraan, kuinka tämä saisi häipyä laulun minän elämästä. Säveltäjänähän tässäkin viisussa on Jens Johansson.

Levyn viides veto Winter Skies on ensi alkuun kovin Intermission-balladin tyyppinen, joskin jykevämpi teos. Tällä levyllä etenkin kertosäkeeseen on ladattu jo aika paljon sitä Stratojen tavaramerkkimahtipontisuutta; hyvässä tasapainossa kuullaan muun muassa keveää pianotulkintaa ja raskasta kitarariffiä. Ensi kertaa tällä levyllä kitaristi Matias Kupiainen pääsee kunnolla oikeuksiinsa vetäenkin erään parhaista Stratovarius-sooloista ikinä! Viimeinen neljännes kappaleesta on muutenkin täyttä kultaa: perisuomalainen ”Winter Skies leave me alone / when I lose my way / northern land you are my home” kajahtaa ilmoille sen verran antaumuksella kaikkien Straton jäsenten suusta yhtä aikaa – kyllä! – että ihanhan siinä meinaa herkistyä. Kaukaa haettuna tämä talvitaivas- ja pohjantähtitouhu on sekin jonkinlaista Tolkin vastaista toimintaa kuin vastapainona Visions (Southern Cross):lle, jonka perintöä Tolkki omien sanojensa mukaan lähti tavoittelemaan. Myönnän, että tässä saatan selvästi ylitulkita, mutta kiistatta Stratovarius pääsee tällä albumilla lähemmäs Visionsin tuntua kuin Tolkki uutukaisella Revolution Renaissancellaan.

Hienojen kappaleiden putki venyy seuraavan, Forever Is Todayn, myötä jo neljään, sillä kyseessä on levyn selvästi paras power metal –kaahaus ja ylipäätään viime vuosien ehkä jopa paras sellainen, kun kaikki lasketaan mukaan! Koko levyn hyvin tulkitsevalla Timo Kotipellolla tuntuu tässä kappaleessa olevan jokin erityinen ekstralataus, sillä mies kuulostaa nuoremmalta ja heleämmältä kuin missään sitten Elements, Pt. 1:n. 40-vuotias, ainakin punaviiniä nauttiva Kotipelto taitaa siis viime aikoina esiin tulleen raaemman tulkinnan lisäksi edelleen myöskin perinteisen high & loud -tyylin mestarillisesti. Lisäksi mukana on pari Kupiaisen kitarasooloa, joista ensimmäisen hän tiluttelee oikein mallikkaasti seuraavan möyriessä suoraan Helloween-komppari Michael Weikathin käsikirjan mukaan. Muutoinkin tämä mukaansa tempaava - mieluusti oktaavia, paria matalammalta - rallateltava biisi munakkaalla ja taiturimaisella bassolinella ansaitsee suitsutusta.

Tähän mennessä lähes täyden kympin Polaris latistuu harmittavasti seuraavan kahden biisin myötä. Niistä ensimmäinen on Higher We Go, se-toinen-ja-huonompi-power-biisi-putkeen. Tämä sinällään iskevä ja tarttuva kappale olisi ollut omiaan levyn aloittajana ja sinkkubiisinä, johon se sekä yksinkertaisena reippaana raitana että uudesta noususta kertovana välipalana sopisi paljon paremmin kuin progempi sukelluksesta kertova kollegansa Deep Unknown. Ainakin Strato on kerrankin tehnyt jotain erilailla. Higher We Go on joka tapauksessa selvästi väärässä paikassa, eikä se jaksa enää Forever Is Todayn perään kiinnostaa, mitä nyt lopun kitara- ja keyboard-iloittelu on kivaa kuultavaa. Kuunnella sen yhtä kaikki jaksaa, joten täydestä katastrofista ei ole kyse. Anti on hitti-Strato-osastoa, Eagleheart kakkonen, ykköstä tylsempi.

Toinen minun kirjoissani täyttä hyväksyntää vaille jäävä kappale on levyn jylhempää kaartia edustava Somehow Precious. En usko kuulleeni tällaista viritystä missään muualla, kappale kun on jotain power metal –hymnin ja siirappisen rakkausballadin välimaastosta. Kappale sekoittaa muun muassa kevyttä joskin melankolista, kylmää kosketinkuviota ja brutaalimpaa bassottelua sinällään ihan toimivasti, mutta mielestäni kappaleelta puuttuu identiteetti: se yrittää olla liian monentyylistä musiikkia onnistumatta olemaan sitten mitään merkittävää, ja liian lällyt sanat vesittävät biisin lopullisesti. Parasta kuultavaa kappaleessa lienee Kupiaisen miellyttävä kitaransoitto. Melodiat ja säestys ovat kohdallaan, samoin pitkähköt ja viihdyttävät soolot, jotka ovat miehen itsensä kuuloisia kuitenkin Stratovariuksen musiikin ehdoilla.

Jos Visions-albumilla alati läsnä ollut mahtipontisuus onkin ollut lähinnä tehokeino Polariksella, päästetään kaikki irti levyn eeposbiisillä, Emancipation Suite Part I: Duskilla. Introssa enkelikuoromaiset synamatot ja Jörgin rummut pauhaavat saumattomasti yhteen kun yhdet maailmankaikkeuden majesteettisimmista melodioista lähtevät vyörymään eteenpäin vain hiljentyäkseen erittäin tunnelmoivaan Kotipellon rauhalliseen, kerronnalliseen lauluun ja herkkään soitantaan: puistatus kylmistä väreistä. Seuraavaksi biisi kiihtyy tasaisen tappavaan tahtiin kohti kertsiä, ja ”a new day will be dawning / EMANCIPATION! - I will break free!” –paatos onkin ihan omaa ylintä A-luokkaa siinä mitä Stratot, ja ylipäätään musiikki, on kuunaan tarjonnut. Muulla levyllä vain siellä täällä mausteena esiintyvät viulut ja orkestraaliselementit itkevät nyt vuolaasti kuin Strato-epicien suurkuluttajien silmät näiden kuullessa tämän mestariteoksen ensi kertaa. Etenkin kiipparisoolossa Stratomylly jauhaa suurimmilla mahdollisilla jylhyyskierroksilla aivan kuin maestro Tolkin suurtöissä parhaimmillaan! Kappale toki lainaa paljon näistä, etenkin kappaleesta Elements, mutta se on silti kuin osista koottu enemmän kuin osiensa summa: itsenäinen biisi kuin suoraan Tolkin kynästä parhaimmillaan. Paitsi että tällä kertaa säveltäjänä onkin Lauri Porra! Porra osoittaakin uskomatonta kykyä kuin muuntautua itse Stratovariuksen itseoikeutetuksi säveltäjäksi, sillä hän on tehnyt tälle levylle hard rockia, parasta power-metalia ja lopuksi vielä tämän eeppisen mestariteoksen, joka muuten päättyy jumalaiseen, pitkään yhteissooloon, jossa kaikki muusikot saavat loistaa.

… ja jatkaa kakkososaansa Dawniin aukottomasti erityisen voimakkaan tuomionkellon kalahduksen saattelemana. Tunnelma rauhoittuu kuin kertaiskusta ja Emancipation Suite jatkuu kerronnallisella, hillityllä laululla ja varovaisella säestyksellä, jonka jälkeen yltyy vielä laulun osalta korkeimmilleen ja aloittaa sitten matiaskupiaisshow’n, jossa kitaranikkari taiteilee ilmoille loistavia harmonioita yhdessä levyn ainoista näytönpaikoistaan. Mies lievästi sanottuna kyllä vakuuttaa läpi levyn, eniten juuri Emancipation Suitessa.

Emancipation Suite ei ole jylhää tavaraa pelkästään musiikillisesti. Kyseessähän on maalauksellinen tarina viimeisen elävän ihmisen kokemasta, ihmisrodun itsensä aiheuttamasta maailmanlopusta. Kaikesta huolimatta tämä kuoleva mies yhä näkee toivoa paremmasta, uudesta aamunkoitosta. Hän kohtaakin vaikeudet pystypäin ja näkee lopulta palkinnokseen valon: taivaan portit aukeavat. Kappale viestittääkin, että aina selviää, kun uskoo itseensä ja kohtaa vaikeudet pystypäin – klassista Stratovariuksen sanomaa!

Henkeäsalpaavan biisiparin jälkeen levyn päättää täysin turhakkeena pikkutyttöihin varmasti vetoava When Mountains Fall -balladi, jonka ainoana valopilkkuna on jotenkin gramofonimaiselta kuulostava viuluvetoinen äänimaailma. Sinällään tätä samaa balladilopetusta on kuultu jo hamasta Foreveristä asti ja sittemmin vaikkapa A Drop in the Oceanissa, josta en siitäkään paljolti tämän uuden balladin lailla ole koskaan oppinut pitämään. When Mountains Fall on liian hento lopetus liian hyvän biisin perässä. Kappaleen nimi jo sinällään antaisi odottaa jotain runttausta niin että vuoretkin sortuvat, mutta siinäkin mentiin huolella metsään. Epäsopiva lopetuskappale – Stratojen ehkä kannattaisi välillä kokeilla tunkea tämä pakollinen balladi johonkin muualle kuin levyn loppuun, jossa se ei hengästyttävän ison biisin perään tahdo enää jaksaa kiinnostaa.

Kokonaisuudessaan Polariksesta paistaa silmään etenkin se, ettei levy ole niin kitaravetoinen kuin ennen, vaan etenkin Jensin koskettimien panos suurempi. Tarkoituksena ei tunnu olevan Kupiaisen piilotteleminen, vaan pikemminkin tasa-arvon luominen bändin jäsenten välille. – He kaikki ovat ammattimiehiä ja mestareita omissa soittimissaan. Tuttuutta ja turvallisuuden tunnetta levylle tuovat Jörgin tunnistettavat mutta eivät kuitenkaan ihan vanhan toistoa ja itsestäänselvyyksiä olevat rumpusillat, Jensin lukuisat kiippari-introt, -säestykset ja -soolot, Porran jarikainulaistyyppinen bassottelu ja ehkä eniten ennallaan vanhoista asioista oleva Kotipellon äänen väri, rallienglantilausuminen ja kieltämättä varsin moneen kertaan kuullun oloiset laulumelodiat. Vaan miksi muuttaa sitä mikä toimii?

Levyn aluksi heikoimpana ja lopuksi vahvimpana puolena pistää esiin Tolkin ajalta tuttujen mahtipontisten keyboard-mattojen sun muiden tunnelmaa luovien taustojen vähyys. Nämä suuruudet päästetään esiin vain pari kertaa pitkin levyä, usein vain ripauksittain, ja vanha kuulija kuvitteleekin, että bändi on Tolkin mukana menettänyt kykynsä luoda kaikkein eeppisimpiä äänimaailmojaan. Mutta kuten esimerkiksi King of Nothingista ja Emancipation Suite Part I: Duskista kuulee, on taito yhä tallella. Nyt itse musiikki tuntuisikin olevan pääosissa ihan sellaisenaan, pääasiassa ilman näitä jylhyyden lisääjiä. Kun vielä sävellysvastuu on varsin tasapuolisesti jaettu Porran, Johanssonin ja Kotipelto/Kupiainen-akselin välille ja hyviä biisejä on liuta silti, ei auta muu kuin kiittää yhtyettä kaikki odotukset ylittäneestä onnistumisesta etenkin kappaleenteon saralla, jota kompastuskiveksi pelättiin ennen albumin julkaisua. Myös tuotanto ja saundit ovat totuttuun tapaan huippuluokkaa, kiitos herra Karmilan.

Stratovarius onnistuu tarjoamaan tasapainoisen ja vain vähän matalalentoa sisältävän albumin täynnä hyvää musiikkia, arvioipa sitä miltä kantilta tahansa, ja onpa jopa monessa mielessä kypsynyt yhtyeenä tämän kiekon myötä. Kiitos!

9½/10, vuoden albumi tasapäisesti Heaven and Hellin The Devil You Know'n kanssa tähänastisista.

User avatar
mayhem-for-all
Sr. Member
Posts: 1907
Joined: Mon Dec 29, 2008 8:25 pm

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by mayhem-for-all » Mon Jul 13, 2009 9:11 pm

”Stratojen kuudennelta jäseneltä” Mikko Karmilalta.
Hyvä heitto :lol:

User avatar
StratoTimo
Sr. Member
Posts: 6657
Joined: Tue Apr 04, 2006 12:18 pm
Location: Suomen Chicago...Lahti!
Contact:

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by StratoTimo » Mon Jul 13, 2009 11:39 pm

Tän juu Inkkari, oikee loistava arvostelu lätystä... Mii laik 8)
Meikä Ankka

shg
Sr. Member
Posts: 318
Joined: Fri May 15, 2009 11:26 am

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by shg » Tue Jul 14, 2009 10:21 am

Kiitos Intiaani hyvästä arviostasi! Taidat tehdä niitä useinkin, sen verran vakuuttavaa tekstiä!

Itse olen tällainen "keittiökriitikko", tavallinen levynkuluttaja. Musiikin teknisestä toteutuksesta en pysty arviota antamaan. Ihan fiilispohjalta musiikkia kuuntelen.

Toiseksi en edes voi sanoa olevani "erityisen Stratofani". En ole edes kuullu kaikkia levyjä/lauluja! Sen verran vanhasta tuotannosta, että olen "lähestynyt" Stratovariusta yksittäisten laulujen kautta ja huomasin, että suurin osa aiemman tuotannon suosikeistani löytyy Infinite-levyltä. Kunnon power-kiihdytystä Millenium, Phoenix ja Freedom, siitä tykkään. "Sinfoniaosastosta" en välitä. Liian monimutkaista näin yksinkertaiselle ihmiselle. :)

Heräsi muutamia ajatuksia. Uskon, että Polariksen myötä Stratovarius saa uusia ystäviä. Levy on monipuolinen ja helposti lähestyttävä. Tosin täytyy sanoa, että ei levy ihan kertakuulemalla avautunut kuitenkaan. Monipuolisuudella tarkoitan sitä, että levyllä mennään tunnelmasta toiseen ja pitää mielenkiintoa yllä. Levy ei ole pelkästään yhden hitin levy, missä muut biisit on "täytettä". Monipuolisuus tulee nimenomaan siitä, että lauluntekijöitä on useita. Kaikilla oma tyyli. Ihan jokaiselle kuulijalle löytyy varmasti suosikkilaulu. Kokonaisuus on erittäin hyvä. Pidän Polariksesta hyvin paljon ja se soi ilmestymisensä jälkeen edelleen lähes päivittäin soittimessani.

En nyt sen paremmin omia ajatuksa erittele eri kappaleista. Enkä näe tarpeelliseksi vertailla nykyistä ja vanhoja kokoonpanoja, koska en ole bändin historiaan oikeasti tutustunut. Kaikki muusikot ovat loistavia musiikin tekijöitä ja huipputaitavia omassa instrumentissaan. Elän tässä hetkessä ja tykkään tästä erittäin paljon. Toivon, että tällä kokoonpanolla bändi tuottaa paljon hyvää musaa myös tulevaisuudessa. Stratovarius on ainutlaatuinen juttu mulle monella tapaa.

EDIT: Saisitko Intiaani mitenkään käännettyä tekstiäsi lontoonmurteelle, mielestäni arviosi kuuluisi myös tuonne kansainväliselle puolelle! On se sen verran hyvä. :)

User avatar
Intiaani
Sr. Member
Posts: 566
Joined: Mon Sep 12, 2005 2:10 pm
Location: Buried Alive by Jens The Undertaker at Black... SABBATH!

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by Intiaani » Tue Jul 14, 2009 4:41 pm

En kirjoita arvioita juuri ollenkaan, vaan vain joskus harvoin, kun mieli tekee. Polaris-arvion tein vähän tällaisena projektityönä. Kuuntelin levyä pari kertaa tosi tarkkaan kahtena eri päivänä (joina minulla sattui olla eri fiiliskin) ja otin vähän muistiinpanoja ylös. Näistä noin kuukausi eteenpäin sain vihdoin rustattua tuon arvostelun. Siellä on aika kankeita virkkeitä sun muuta, mutta väittäisin, että asiaa tuli paljon. Ja pssst... En minäkään musiikista niin älyttömästi tiedä - osa väitteistä saattaa olla ihan päätöntä mukapätemistä. Se on hauskaa, luulla ainakin tietävänsä jotain jostain ja esiintyä sitten kuin mikäkin valtakunnankriitikko. :D

Eli siis en juurikaan arvostele, vain harvakseltaan, enkä ole koskaan arvostellut rahaa vastaan. Tämä on ainoa isomman luokan arvosteluni ikinä.

Mmmh... kai se täytyy englanniksi sitten käännellä. Voisin tehdä sen vaikkapa heti, kun on kerran tylsää, aikaa, ja inspistäkin vähän pukkaisi. :P

shg
Sr. Member
Posts: 318
Joined: Fri May 15, 2009 11:26 am

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by shg » Tue Jul 14, 2009 5:00 pm

Höh! Eipä nyt olla turhan vaatimattomia. Hyvä arvio kuitenkin! Mä ainakin uskoin joka sanan, vaikka en kaikista kohdista samaa mieltä olekaan. :)

User avatar
Kosmo
Sr. Member
Posts: 2288
Joined: Fri Jul 23, 2010 1:19 am

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by Kosmo » Wed Jul 28, 2010 5:32 pm

Tykkään siitä että tällä levyllä on useamman jäsenen rustaamia kappaleita, tjoo olihan niitä Tolkinkin aikaan niitä muiden kirjottamia mutta suurin osa oli kumminkin yksin vaan TT:n säveltämiä.

Saattaapi olla jopa mun lempi Strato-levy tää Polaris..Vääntää kättä Dreamspacen kanssa kyllä kovaa.

User avatar
AAAAAAAAAAAA 3.0
Member
Posts: 255
Joined: Sun Oct 17, 2010 7:53 am
Location: Phallas

Re: Mikä on teidän näkemys uudesta Polaris-albumista? :)

Post by AAAAAAAAAAAA 3.0 » Fri Nov 12, 2010 12:42 am

My review on polaris well....its awsome
:lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :buk: :buk: :buk: :buk: :buk: :buk: :cowbell:

Post Reply