Post
by NightMare82 » Thu Apr 14, 2005 5:49 pm
No, listataanpa täältäkin päin viimeisimpiä hankintoja:
Babylon Whores - Death Of The West
Ei ihan metal, ei ihan ROK, mutta jotain siltä väliltä. Tuo osittain mieleen "Amokin" aikaisen Sentencedin, eli meneväksi death rockiksi kai äijät itsekin räimeensä luokittelevat. Kohtuullisen uniikkia tavaraa, jos minulta kysytään. Vierailevina vokalisteina levyllä mm. Maniac ja Taneli Jarva, jotka tuovat Ike Vilin persoonallisen, mutta aluksi turhankin "ohuelta" kuulostavan vokalisoinnin lisäksi lisää "syvyyttä" bändin laulumelodioihin. Sanoituksia en lähde sen syvemmin ruotimaan, ovat ne enimmäkseen sen verran "esoteerisia", mutta tuollaisella nimellä varustettu levy ei varmasti ainakaan suhtaudu teksteissään kovin positiivisesti nykyiseen läntisen maailman kulttuuriin. 9/10 (vaatii EHDOTTOMASTI lisäkuuntelua...)
Bruce Dickinson - Chemical Wedding
Tämä on siis HEVIÄ! En ole kuullut tämän lisäksi paljoa muuta Brucen soolotuotannosta, mutta tämä voittaa liiempiä yrittämättä kyllä esim. suurimman osan Iron Maidenin 90-luvun alun jälkeisestä tuotannosta. Kappalemateriaali on monipuolisempaa ja raskaampaa kuin suurimmalla osalla Fear Of The Darkin jälkeen tulleessa IM:n materiaalissa oli, Brucen ääni on paremmassa vedossa kuin koskaan, ja Brucen ympärilleen kokoama bändi osoittaa kykenevänsä tekemään tämän hevi metallin ikinuoren kapinallisen musiikillista menneisyyttä kunnioittavia, mutta silti raikkaasti ja nuorekkaasti soivia kappaleita. 10/10
Kamelot - Karma
Itselläni henkilökohtaisesti suurin innostus voimameteliin meni kovalle lasku-uralle tuossa vuoden 2002 puolen välin tienoilla, jolloin suuresti viimeksi innostuin fanittamaan jotain power metalliin kallellaan olevaa yhtyettä. Tämä yhtye oli Blind Guardian, sen jälkeen, kun ostin yhtyeeltä yhden levyn, niin siitä lähtien on pikku hiljaa lähes koko tuotanto otettu haltuun, ja fanius on kasvanut tasaisen varmasti sitä myöten. Mutta BG:n jälkeen mikään power metal yhtye ei ole saanut aikaan sellaista efektiä, että olisi "pakko" hankkia koko tuotanto yhtyeeltä. Toki yksittäiset levyt ovat onnistuneet tämänkin jälkeen tekemään vaikutuksen, joihin kuuluvat mm. Edguyn "Hellfire Club" ja tämä levy. Enpä odottanut levyltä paljoa, kun sen Anttilan alennuskampanjasta ostin, mutta täytyy sanoa, että Kamelot teki vaikutuksen hillityn tyylitietoisella kappalemateriaalilla, joka ei ole ehkä yhtä ylitseampuvan mahtipontista kuin esim. Rhapsodylla, tai sopivasti aggressiivista metallista otetta ja progressiivisia sävelkulkuja yhdistelevällä Blind Guardianilla, vaan yhtye käyttää kappalemateriaaliaan viisaasti, ottaen sopivalla tyylitajulla vaikutteita progressiivisesta metallista, mielestäni esim. Queensrÿchen ja Dream Theaterin vaikutus on kuultavissa. Khanin äänikin kuulostaa hyvältä, kunhan siihen tottuu. Itse sain jonkin sortin Geoff Tate viboja, mutta Queensrÿche fanitukseni takia kai vertaan periaatteessa jokaista "korkealta ja kovaa" hemmoa, joko Tateen, tai jos on karheampi ääni, niin em. levyn herraan. Joka tapauksessa, parhaimpia positiivisella tavalla yllättäneitä power metallin sukuisia levyjä pitkästä aikaa. 8/10
Blind Guardian - Mirror Mirror (CDS)
Fanituksen takia piti hommata tämäkin sinkku. Sisältää yhden "uuden" biisin, eli NIME:ltä napatun nimikkokappaleen, kaksi livebiisiä, sekä yhden coverin. Parasta antia ovat nuo livebiisit, sekä tuo Judas Priest coveri, mutta eihän tuo NIME:n biisikään huono ole. Kyse kun on kuitenkin teemalevyn kappaleesta, sen kuunteleminen erillään muusta tarinasta ja kappalemateriaalista, kuulostaa "hassulta". BG ei petä koskaan. 8/10