Meshuggahin uutukainen on kieltämättä kovin, kovin "mielenkiintoinen" paketti (en keksi muutakaan termiä sitä kuvaamaan). Jo se että kappalejakoa ei käytännössä ole, tekee levystä aika hauskan. Ja se siis pitää kuunnella huolella kokonaan alusta loppuun jotta se toimisi.
Kah kun biisi saattaa vaihtua vaikka keskellä sooloa
Ja ihan asiallisella sävyllä haluan sanoa että monille proge tosiaan on yhtä kuin Symphony X, Static-X ja Dream Theater. Jees, nämä bändit soittavat mielestäni vahvasti progevaikutteista metallia, mutta eivät progea. Varsinaista progea on mielestäni Kingston Wall, Yes jne.
Ja yleinen harhakäsityshän on tosiaan se että jos biisissä on kummallisia tahtilajeja, se on heti progea. Kuten ainakin SirJuzzi tietää, diggailen itse suoraviivaisemmasta meiningistä, tosin joku Dummy Burger ei kovin suoraviivaista ole
Mutta se että tahtilajin sisällä on tahtilaji jonka päällä on soolo, ei vaan uppoa minuun(näin siis kuvainnollisesti, kaikkihan tiedämme että proge ei ole tuota).
Ja kaikista eniten minua on ärsyttänyt se että soittajia verrataan aina progehemmoihin. Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa soittaa "hyvin" ja "taitavasti" kuten jo SirJuzzikin aivan oikein antoi ymmärtää.
@Sleeper7135:
SirJuzzi ei ole kirjoittanut suoraan että "kaikki paitsi proge on yksinkertaista" mutta omien silmieni ja logiikkani mukaan monessa hänen viestissään tulee selkeästi esiin asenne "voihan nuo taitavia ollakin mutta progeäijät sen sijaan..." jne.
Ja olen valmis tosiaan lopettamaan tämän paskanpuhumisen. Mutta en siinä tapauksessa jos heti seuraava viesti tähän ketjuun käsittelee sitä miten minä en mistään mitään ymmärrä ja Mike Portnoy uniteattereineen on progen aatelia.
I'm going nowhere. All the way to nowhere.