Stratovarius Community

Kamelot - The black halo (Limited edition)
Olipas loistava levyhankinta pitkään aikaan. Mitäpä tässä muuta voi sanoa.

Tuoni - Elävät & kuolleet
Mä olen aivan myyty. Hommasin jopa heti fanipaidan itselleni.

HIM- Love metal archives vol. 1 DVD (Limited edition)
Himin eka dvd. Ihan ok. Haastatteluja ja muuta sekoilua olisi saanut olla paljon enemmän. Bonus-dvd ok.

Kamelot - The Black Halo
Jumalauta! Tämähän rokkaa ja pahasti. Todella omaperäistä ja monipuolista power metallia. Upeat melodiat ja loistavat tunnelmat syrjäyttävät Judas Priestin uusimman potentiaalisen vuoden levyn paikalta. Nimikkobiisi, March Of Mephisto ja Memento Mori ansaitsevat erityismaininnan.

Dio - Holy Diver
Dio on legenda ja tämä on Rainbow'n Risingin ja Long Live Rock'n'Rollin kanssa parhaita hänen tähdittämiään levyjään. Joitakin klassikoita, kuten Holy Diverin ja Rainbow In The Darkin olen tietenkin jo kuullut, mutta ainakin jälkimmäisen murhaavan yksinkertaisen mutta murhaava kosketinmelodia, loistava kertosäe ja elämää suurempi soolo (meniköhän jo vähän yli..? ) kestävät edelleen kuuntelua enemmän kuin hyvin.

Rhapsody feat. Christopher Lee - The Magic Of The Wizard's Dream CDS
Rhapsody sitten äänitti uusimman levynsä parhaan biisin ja yhden historian parhaista metalliballadeista uudestaan Fabio Lionen ja Leen duettoversiona. Ranskan-, saksan-, sekä italiankieliset versiot samasta kappaleesta ovat myös varsin hienoa kuultavaa, joskin saksa ei ehkä ole se balladien äidinkieli. Kaksi uutta kappaletta, Autumn Twilight ja Lo Specchio D'Argento ovat nekin varsin kuunneltavia.


Tulipa vähän ylistettyä kaikkia, mutta syystäkin.

Tuon Dion Holy Diver -levyn minäkin Anttilan 9,95e hyllystä otin mukaan. Rainbow in the Dark on vaan niin mahtava biisi. Ja ei muissakaan vikaa ole, varsinkaan Holy Diverissä ja Stand up and shoutissa

Viikatteen Unholan urut. Ehkä odotin hieman liikaa levyltä tai en ole vielä vaan kuunnellut tarpeeksi, mut minusta täs vois olla enemmän niitä raskaampia ja nopeempia. Tällä hetkellä parhaita biisejä levyltä on: Ajakaa!,Käki,Vesi jota pelkäät ja Unholan urut. Tuskan keikkaa innolla odotellen

Viikatteen tulen saamaan kaverilta
Hävettäähän se tunnustaa, mutta tietääkseni asiassa
ei edelleenkään ole kuitenkaan varsinaisesti mitään laitonta.

Toivotaan että edellisten levyjen taso säilyy. Viikatteella siis.

Ihan laillisesti hankin eilen Northerin Solution 7- minicd:n
Ja tästähän en pahaa sanottavaa löydä!! Chasm-"remix"
on mielestäni levyn ainoa huono esitys, itse asiassa se
on täysin turha. Ja "-merkit siksi että biisi on oikeastaan
soitettu ja laulettu uudelleen. Suurin ero alkuperäiseen
on se että laulut ovat puhtaat. Uudet 4 biisiä jotka ep:llä
ovat, tarjoilevatkin sitten IMO parasta Northeria tähän asti.
Death Unlimited oli mielestäni liiankin "bläk" ja nyt on palattu
takaisin siihen melodeath-puoleen, vaikkakin uutta kahvia onkin keitetty
vanhan lämmittämisen sijaan. Mikäli Northerista on aiemmin tykännyt,
suosittelen ehdottoman varauksetta tätä ep:tä. Itse sain tämän kuuden euron hintaan, tietääkseni kaupoissa se on jotain 7 tai sinne päin.

Mormegil wrote:joskin saksa ei ehkä ole se balladien äidinkieli.

Poikkeuksena on Rammsteinin balladit.

Täytynee laittaa seuraavaksi tuo Rhapsodyn sinkku tilaukseen.

Pitkästä aikaa tuli tehtyä levyostoksia eli postista kolahti Pain of Salvationin Be live DVD+CD. Katselin konserttiosuuden läpi ja kyllä vaikutti hienolta. Daniel on kyllä aivan uskomattoman karismaattinen esiintyjä - ei siitä pääse mihinkään. Kaiken teatterin ohessa vielä soittaa ja laulaa niin maan perkeleen hyvin, ettei juuri pahaa sanaa pysty sanomaan. Koska tämä keikka oli nauhotettu ennen levyn äänitystä on joissain biiseissä varsinkin sanoituksissa eroja itse studiolevyyn, mutta ystävällisesti ovat painaneet nämäkin lyriikat kansilehtiseen. Joitain biisejä oli hieman editoitu, jotta ne muistuttaisivat enemmän albumiversiota, mutta ei se minua pahemmin häirinnyt.

Teknisesti ei maailman hienoin levy (4:3 kuva), mutta itse performanssi paikkaa kyllä kaikki muut puutteet.

Thunderstone: Tools of destruction

On se hyvä, mutta en tiijä, ei ehkä oo vielä ihan kokonaan avautunut minulle.. Tuntuu niin kuin jotain puuttuisi. Dikipakilla oleva Spread My Wings kuulostaa kyllä hyvältä Ninonkin laulamana

Viikate: Unholan Urut ja Thunderstone: Tools of destruction.

Viikatteesta:

Vähän on uusia tullut mukaan ja biiseissä on mielestäni enemmän "rokkia" kuin aiemmin. Näin parin kuuntelun jälkeen pidän kyllä levystä vaikka se ei mielestäni pääsekään ihan edeltäjänsä tasolle. Livenä toimii varmasti kyllä, bändi on nähty pari kertaa ja Wappuna näkee sitten näitäkin biisejä.

Thunderstonesta:

Uusia tuulia on tässäkin mukana, ja mielestäni on ihan kiva että biisien tempot ovat vähän laskettuja ja se tupla ei tukuta koko ajan joka biisissä.
Bändin tuotanto on mielestäni siitä hauskaa että se kuullostaa samaan aikaan jo kuullulta ja kuitenkin omaleimaiselta myös.

Opethin Damnationin ja Thunderstonen Tools of Destruction Digipackin laitoin tulemaan CDONista. Toivottavasti tullee pian ni pääsee kuuntelemaan ja heittämään arviota.

Mä Tilasin CDON.ista Straton Dreamspacen ja Episoden , ja Queensryche kokoelman. Aika halvalla lähti stratot oli 10.95€ ja quuensryche 8.95€

Teräsbetoni-Metallitotuus

Ei helvetin helvetti: Tämä levy sai minut aidosti nauramaan, ja sitä ei kovin usein tapahdu. Aivan mahtavasti tehtyä Manowar-plagiointia, paljon parempaa kuin Manowar itse! Vuoden ehdottomasti kirjaimellisesti viihdyttävin paketti.

Nyt ei kyllä yhtään harmita se että Tuskaan menen perjantainakin.
Paita pois ja eturiviin nyrkki ylhäällä.

Mustan Kuun Lapset: Talvenranta

Hyvää suomenkielistä raskaampaa metallia, sanoitukset aika runollisia.


Sentenced: Ever-frost (single)

Kuulostaa kaikin puolin tyypilliseltä Sentencediltä.

Whitesnake - 1987

Alkuun Still Of The Night. Heti perään Bad Boys, muita biisejä mm. Looking For Love, Crying In The Rain, Is This Love, Here I Go Again... Toisin sanoen pelkkää hittiä hitin perään. Koskaan ennen en ollut kuullut levyllä kitaraa soittavan John Sykesin nimeä, mutta tämä jätkä soittaa niin rockisti, että toimii meikäläiseen. Coverdalen laulu on huikeaa, niinkuin aina ennenkin. Perkele, pitkästä aika löytyy joku kunnon rocklevy joka pistää aivan satavarmasti kaasun pohjaan!

Lake of Tears-koko tuotanto käsittäen 5 cd:tä

Melankoliaa, tunnelmaa ja myös rähinöintiä. Aivan alkupään levyt ovat yllättäen ei niin kehittyneitä, eivät myöskään kovin kiinnostavia mutta kaksi uusinta kyllä toimivat erittäinkin hyvin ja vaikuttaa kyllä sellaiselta musalta joka livenäkin toimii. Eli Tuskaa odotellessa.

Tilasin:

Manowar - Hail To England

Perhana soikoot! Monien mielestä Manowarin paras albumi ja bändin ainoa minulta puuttuva studiojulkaisu. Tätä olen etsinyt jo aika pirun kauan, mutta viimein CDON sai sen valikoimiinsa.

Kamelot ~ Karma

Aika loistava levy, pakko myöntää.
Ei juuri heikkoja lenkkejä ole, mutta ehkä hitusen meno lannistuu loppua kohden.
Suosittelen todellakin, eiköhän Straton ystävät tästäkin pidä, minä ainakin.
Biisit Forever, Wings Of Despair ja Karma kannattaa ehkä noin aluksi kuunnella, ja jos kolahtaa, niin levykauppaan vaan.
Se Kamelotin uusin varmaan pitäisi hommata, kuulemani perusteella vaikuttaa todella hyvältä, paljon progemmalta kuin tämä (mikä on todennäköisesti vain hyvä juttu).

Accept - Objection Overruled
Tästä ei meno paljon metallimmaksi enää mene. Mitä enemmän Acception tuotantoon tutustun, sitä enemmän minua vituttaa etten pääse Tuskaan katsomaan bändiä. Ei ehkä yhtä hyvä kuin Balls To The Wall, mutta pirun rokkaava kuitenkin.
Pakko muuten ihailla bändin lyyristä nerokkuutta:
http://www.darklyrics.com/lyrics/accept ... led.html#9

Kamelot ~ The Black Halo
Tuli sitten tämäkin hommattua, kun tuo Karma oli sen verran hyvä ja tästä olin kuullut jonkin verran ja hyväksi havainnut. Eipä pettänyt. Tasaisen hyvä levy, vaikka ei nyt mitään killeribiisejä olekaan, mutta kun taso pysyy koko ajan hyvänä, niin mikäs siinä sitten. Jos jotain biisejä pitäisi suositella, niin ainakin Memento Mori on aika mahtava. Sitten When The Lights Are Down (jossa soittaa muuten Jens pikkusoolot), Abandoned, The Black Halo. Eiköhän noilla alkuun pääse, ja jos toimii, niin kannattaa minun puolestani hommata.

Bruce Dickinson ~ The Chemical Wedding
Free Records Shopista kun tuli Kamelot hommattua, niin piti samaan syssyyn ottaa joku toinenkin, jotta saisi molemmat hintaan 20 euroa. No, kun Dickinsonin uusin kuulosti sen verran hienolta ja kaveri tätä kehui vielä sitäkin paremmaksi, niin pitihän tämä sitten mukaan poimia. Ja on kyllä paljon parempi kuin uskalsin odottaakaan (vaikka jotain biisejä nyt olin kuullutkin), parempi kuin tuo Kamelotin levy. Peittoaa kyllä halki levyn pysyvällä tasollaan kaikki Maidenin levyt sitten 7th Sonin, ehkä senkin (niin, mun mielestä ehkä paras Maiden-levy [kokonaisuutena luonnollisesti] on varmaan Somewhere In Time, mutta Piece of Mind ei ole kaukana). Kun nyt yleensä Maidenilla on aina joku 1 tai 2 heikompaa biisiä levyllä (7th Sonin jälkeisillä hiukan enemmänkin!), niin The Chemical Weddingillä niitä oli tasan nolla. Helvetin hyvä levy, peittoaa Brucen uutukaisen, joka sekin tulee varmaankin hommattua myös. Suosittelen todellakin, jos ei vielä ole levyhyllyssä.

Minusta tuo Kamelotin Black Halo ositti jälleen, että yhtye on vahvimmillaan hitaammissa biiseissä. March of Mephisto, The Haunting (Somewhere in Time), Abandoned, This Pain ja Moonlight ovat mielestäni levyn parhaimmistoa. Tällä kertaa ne nopeatkin vedot kuitenkin pistävät jo aika hyvin kampoihin, ja varsinkin Soul Societystä pidän. Mutta taitaa olla Kamelot ainut bändi, jonka slovarit tuntuvat lähes poikkeuksetta loistavilta ja paremmiltakin kuin nopeammat kappaleet.

Levy on edelleen vain läppärini kiintolevyllä, kun tällä hetkellä pitää lainata ruokarahatkin. Mutta jahka työt alkavat tuottaa, niin The Black Halo on kyllä ostoslistan kärjessä. On se niin tolkuttoman hienoa musiikkia, ja tyylisuunnassaan aika ylivertaista.

Mötley Crüe - Red, White & Crüe
Vielä en ole saanut kuunneltua koko tuplaa, mutta on kovia biisejä (Live Wire, Kickstart My Heart, If I Die Tomorrow...) ja paljon. Potkii ja toimii, mukava kuunnella autossa.

Figaro1 wrote:Teräsbetoni-Metallitotuus

Ei helvetin helvetti: Tämä levy sai minut aidosti nauramaan, ja sitä ei kovin usein tapahdu. Aivan mahtavasti tehtyä Manowar-plagiointia, paljon parempaa kuin Manowar itse! Vuoden ehdottomasti kirjaimellisesti viihdyttävin paketti.

Tuon hommasin minäkin. Aivan helvetin kova levy!
Minua vähän harmittaa että kaikki leimaavat bändin suorilta huumoribändiksi... okei, sanoitukset ovat, hmmm, lievästi sanottuna koomisia mutta mitä soittoon ja biiseihin tulee niin bändi pesee monet bändit mennen tullen. Ja mikä tärkeintä, he tekevät musiikkia josta tulee ihan oikeasti hyvälle tuulelle

viimeksi ostin dimmu borgirin death cult armageddonin. pirun kova levy ei voi muuta sanoa. hienoja melodioita ja hyviä rumpujuttuja. melkein dimmun paras levy mutta ei voita puritanical euphoric misathropiaa koska barker vetelee siinä vähän hullumpaa ja levy on monipulisempi kuin tuo death cult.

TERÄSBETONI - METALLITOTUUS
Ei perkele kun tämä on mahtava! Ensinnäkin: pitkästä aikaa sellainen bändi, joka ei ole kenenkään mielestä "ihan kiva". Toiseksi: Teräsbetoni on sellainen bändi, jolla on munaa, asennetta, taitoa, energiaa, asennetta ja on viihdyttävä - kaikkea tätä sekä lavalla että levyllä. Kolmanneksi: aivan loistavia biisejä! Mahtavaa nousukännimusaa!

Tulipa taas hehkutettua, mutta ihan syystäkin

Opeth - Morningrise

Veinpä vaihdossa tätä vastaan muutaman levyn nurkista pölyttymästä. Ei ole jotenkin iskenyt tähän mennessä (olen kuunnellut sen jopa ruhtinaalliset kaksi kertaa) yhtä paljoa kuin muut levyt, tuntuisi olevan yleisilmeeltään jotenkin "raaempi"´, noin Opethin mittapuulla. Myöskin kummatkin Mikael-sedän laulutavoista, eli örinä/rääkyminen ja puhdas vokalisointi kuulostavat tällä levyllä vielä jotenkin kehittymättömämmiltä, jotenkin tuo laulutapa tuo mieleen sellaiset hieman primitiivisemmät black metal yhtyeet väkiselläkin, ja yleisesti ottaen soundien tietty "ohuus" vaivaa verrattuna muihin levyihin. Levyllä ei myöskään ole mielestäni jostain syystä ihan yhtä mystistä ja vangitsevaa tunnelmaa kuin muilla omistamillani Opethin levyillä, mutta kyllähän tätäkin kuuntelee. Kyllä sen vielä Opethiksi tunnistaa. Muhkeammilla soundeilla ehkä tämä olisi vielä parempi. Tai sitten ei ole vaan vielä "kolahtanut". Yksittäisiä hyviä kappaleita ja kappaleiden osia kyllä on löytynyt, ja kyllähän yhtyeen tunnistaa, mutta jotenkin tästä vain tuntuu puuttuvan se "jokin", mikä antaisi samanlaisen tunteen kuin muut Opethin levyt. Tai sitten vaatii vain lisäkuuntelua.

8,5 /10


ps. Lisäpisteitä omituisesta ja omalaatuisesta tunnelmasta.

Opethin levyt vaativat useampia kuuntelukertoja auetakseen kunnolla. Älä siis luovuta vaikka et heti parin kuuntelukerran jälkeen pääsisi siihen sisälle. Paranee ajan myötä.

Joo Jonna, minulla on kokemusta asiasta.

Anathema - Alternative 4

Vähintään yhtä hyvä levy kuin "Judgement", vaikka onkin tunnelmaltaan jos mahdollista, vieläkin synkempi ja ennen kaikkea omituisempi.

Varsinkin nimikkokappaleessa on kunnon "X-Filesmäinen" tunnelma, ja suht pimeät lyriikat, joihin ihastuin heti täysillä.

Queensrÿche ~ Operation: Mindcrime

Joo, silkkaa taidetta.
Taso säilyy koko levyn ja pelkät puhekohdatkin toimii jotenkin ihan erityisen hyvin.
En ole kuullut uudempaa Queensrÿcheä, mutta ei se oikein vaikuta nauttivan kovin suuresta arvostuksesta, toisin kuin tämä.

Guns 'n Roses - Appetite for Destruction

Taattua Gunnari-laatua. Sisältää mm. hitit Welcome to the Jungle ja, Paradise City ja Sweet Child O'mine, joista tosin ainoastaan viimeinen kuuluu omiin G&R suosikkeihini. Hyvä levy, johon on tosin sattunut muutama heikompikin kappale. Kokonaisuutena ihan toimiva paketti.

Queen - A Night at the Opera

What can I say? Monipuolinen, mutta kokonaisuutena timantinkova mestariteos vuodelta 1975. Sisältää mm. klassikon Bohemian Rhapsody. Lämpimät suosittelut kaikille, jotka haluavat kuulla mistä vaikkapa Tony Kakko on vaikutteitaan imenyt.

Nyt parhaan metallilevyni lisäksi myös kokoelmieni parhaan rocklevyn nimi on A Night at the Opera.

Blind Guardian - Follow the Blind

Piti täydentää BG-kokoelmaani, enää puuttuu livelevy Tokyo Tales. Yhtyeen toinen levy edustaa vielä bändin suoraviivaisempaa ja speed/thrash metallisempaa tyyliä, mutta sisältää myös täydellisen power metal biisin Banish From Sanctuary. Kokonaisuutena ei kuulu Blind Guardianin parhaisiin tuotoksiin, mutta on silti selkeä parannus Battalions of Fear-debyyttiin nähden. Valhalla!

Angra - Rebirth

Viime vuoden parhaan powerlevyn Temple of Shadowsin, Hellfire Clubin jälkeen, innoittamana piti tämä edeltäjäkin hankkia. Ensimmäinen Matosin ajan jälkeinen levy ei ole ainakaan vielä muutaman kuuntelun jälkeen täysin avautunut. Ei yllä ihan Templen tasolle, mutta mitä voi odottaa, kun yli puoli bändiä on korvattu uusilla miehillä?