Stratovarius Community

Tänään:

Eternal Tears Of Sorrow - A Virgin And A Whore
Type O Negative - World Coming Down
Dream Theater - Metropolis II: Scenes From A Memory

Sarcofagus - Cycle of Life

Hyvää musiikkia alusta loppuun, levyllä pari erinomaista kappaletta. Hinta/laatusuhde oli todellakin kohdallaan Soundit olivat... hmm, hienot.

Khoma ~ The Second Wave

Tulipahan Swampin täyden kymmenen leiman kanta-asiakaskorttinikin nyt käytettyä eli levy ei siis maksanut mitään.
Kyseessä on melko tuore ruotsalaispoppoo, joka soittaa melankolisen tunnelmallista ja mielestäni myös oikein tarttuvaa metallia.
Tarttuva ei tarkoita mitään helppoa musiikkia kuitenkaan, sillä minulla kesti aikansa ennen kuin kappaleet kaikessa komeudessaan täysin aukesivat.
Ja varmasti noista vielä löytää vaikka mitä enemmän kuuntelun kautta.
Aivan helvetin upea levy kokonaisuutena, mutta myös yksilöinä.
Turhaan ei saanut Imperiumissa täysiä pisteitä.

Bruce Dickinson - A Tyranny of Souls (japan)

Tämä mahtava albumihan on ollut koneellani jo ikuisuuksia, ja viimein päätin hommata sen levyhyllyyn asti. Japsipainoksessa on myös bonuskappale

Iron Maiden: A Matter Of Life And Death

Kun bändin toiseksi uusin levy Dance Of Death tuli myyntiin v.2003, Oulun Levykauppa Äx mainosti avaavansa jo aamukahdeksalta. Itsekin kävin hakemassa, jonotettuani hyvän tovin. Tänä vuonna Äx pisti vielä paremmaksi, avaten ovensa perjantaina 25.8. klo 00:01. Pääsin torstai-iltana Ouluun lähes 15-tuntisen työpäivän jälkeen iltakymmeneltä - vähän viinaksia reppuun, matkan varrelta kebabpizzaa ja jonon jatkoksi. Tunti ennen aukaisua ovella oli jo hyvänpituinen jono, liikkeen auetessa laskeskelin jonossa olleen jopa puolensataa rockmusiikin ystävää. Mukaan lähti bonus-dvd:n sisältänyt versio albumista sekä nopeimmille kaupantekijäisiksi annettu neljän biisin promo-cd.

Levyllä on kymmenen biisiä, joista seitsemällä on pituutta yli kuusi minuuttia - kokonaiskesto massiiviset 72 minuuttia. Tätä kuunnellessa ei tosiaankaan usko, kuinka nopeasti tällainenkin aika voi hujahtaa. Ja kun levy loppuu, on pakko painaa vanhan rakkaan stereosettini play-nappia uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Jos Maiden oli kultaisella 80-luvulla mestari neliminuuttisissa kolmen soinnun biiseissä, 2000-luvulla Maiden on enemmän orkesteri, joka tekee suuria eepoksia. Tällä levyllä ovat erittäin vahvasti mutta tyylikkäästi esillä akustiset soittimet, koskettimet ja jopa jousisoittimet. Bändi ei ole koskaan kuulostanut tältä, mutta kuulostaa silti vahvasti itseltään. Kitaristitrion Dave Murray - Adrian Smith - Janick Gers harmoniat ja Steve Harrisin rämisevä laukkabasso ovat vahvasti mukana tälläkin levyllä, sekä Bruce Dickinsonin ääni lähtee koko ajan komeammin.

Bändi, joka on ollut lähes koko 30-vuotisen olemassaolonsa ajan yksi maailman suosituimmista. Bändi, joka tekee 20 vuotta (ensimmäisen) kulta-aikansa jälkeen levyn, joka ei kalpene yhtään klassikkojensa rinnalla. Bändi, jonka levyjä jonotetaan keskellä yötä ilmaisten nettilatausten aikana. Toista Maidenia ei ole eikä tule.

Curry wrote:Bändi, joka on ollut lähes koko 30-vuotisen olemassaolonsa ajan yksi maailman suosituimmista. Bändi, joka tekee 20 vuotta (ensimmäisen) kulta-aikansa jälkeen levyn, joka ei kalpene yhtään klassikkojensa rinnalla. Bändi, jonka levyjä jonotetaan keskellä yötä ilmaisten nettilatausten aikana. Toista Maidenia ei ole eikä tule.

Hyvin sanottu.

Pitää ostaa tuo uusi Maiden levy ensi viikolla

Ei millään pahalla mutta mutu-tuntumalla Iron Maiden on tehnyt saman levyn joka vuosi eri kansilla viimeiset 15 vuotta.

Teräsbetonin Vaadimme Metallia tuli ostettua eilen. Hyviä biisejä, kyllä, mutta ei ole debyytin tasoinen. Molempia vaivaa se että siellä on 2-3 pää-irti-raitaa ja sitten 8 sellaista no-jaa-biisiä.

Figaro1 wrote:Ei millään pahalla mutta mutu-tuntumalla Iron Maiden on tehnyt saman levyn joka vuosi eri kansilla viimeiset 15 vuotta.

Sillä ei oo mitään merkitystä, kunhan levy on hyvä Ja itteäni ainaki vituttaisi, jos Maiden muuttuisi yhtäkkiä täydellisesti eikä kuulostaisi missään määrin itseltään. Tällainen musiikki sai aikoinaan polvenkorkuisen kersan heiluttamaan nyrkkiä, ja tekee sen vielä lähes kymmenen vuotta myöhemmin - ja tekee vielä arkkuun asti

Tiiän, laput silmillä kirjoitettua yli-innokkaan fanin hehkutusta, mutta minkäs teet kun tykkää niin paljon eikä tämä mielipide muutu ikinä

Paradise lost:One second
Charon: Downhearted

Molemmat jo ennestään tuttuja levyjä, mutta päätin viimein hommata omaankin levyhyllyyn:)

Hurriganes - Rockin'

Asiatavaraa

Curry wrote:Tiiän, laput silmillä kirjoitettua yli-innokkaan fanin hehkutusta, mutta minkäs teet kun tykkää niin paljon eikä tämä mielipide muutu ikinä

Onneksi IrMa on kuitenkin niin keskinkertainen neito, että en koskaan ihastunut siihen niin pahasti, etten voisi huoletta sanoa uudenkin levyn olevan varsin keskinkertainen.

SirJuzzi wrote:

Curry wrote:Tiiän, laput silmillä kirjoitettua yli-innokkaan fanin hehkutusta, mutta minkäs teet kun tykkää niin paljon eikä tämä mielipide muutu ikinä

Onneksi IrMa on kuitenkin niin keskinkertainen neito, että en koskaan ihastunut siihen niin pahasti, etten voisi huoletta sanoa uudenkin levyn olevan varsin keskinkertainen.

Niin, Dream Theater onkin keskinkertainen proge yhtye. Samaa tuubaa vuodesta toiseen.

No ei nyt ehkä ihan samaa, mutta ei ne kyllä mitään kovin uuttakaan ole aikoihin keksineet. Meikäläistä on ottanut niiden tributointiasenne jo pitkään päähän - tekisivät omia biisejä, jotka ovat tulevaisuuden bändeille esikuvia, eivätkä rippaisi vanhoja, omia esikuviaan. Pystyivät ne siihen ensimmäisillä levyilläänkin, mikseivät enää? Eikä kolmella uusimmalla levyllä muutenkaan ole mitään kovin ihmeellistä löytynyt, aika vähälle kuuntelulle ovat lopulta jääneet, niitä muutamaa yksittäistä jalokiveä olen niiltä kuunnellut. Anyways, livenä ovat edelleen kovan luokan pumppu (tai oikeastaan nimenomaan nykyään, kun laulaja on saanut äänensä takaisin kuosiin), joten uusi DVD on ennakkotilauksessa ja saapunee postin mukana alkuviikosta.

Ministryn Houses of the Molé tuli viimeksi hankittua. Aivan mainiota punaniskaindustrialia, varsinkin No "W" ja Warp City iskevät.

SirJuzzi wrote:No ei nyt ehkä ihan samaa, mutta ei ne kyllä mitään kovin uuttakaan ole aikoihin keksineet. Meikäläistä on ottanut niiden tributointiasenne jo pitkään päähän - tekisivät omia biisejä, jotka ovat tulevaisuuden bändeille esikuvia, eivätkä rippaisi vanhoja, omia esikuviaan. Pystyivät ne siihen ensimmäisillä levyilläänkin, mikseivät enää? Eikä kolmella uusimmalla levyllä muutenkaan ole mitään kovin ihmeellistä löytynyt, aika vähälle kuuntelulle ovat lopulta jääneet, niitä muutamaa yksittäistä jalokiveä olen niiltä kuunnellut. Anyways, livenä ovat edelleen kovan luokan pumppu (tai oikeastaan nimenomaan nykyään, kun laulaja on saanut äänensä takaisin kuosiin), joten uusi DVD on ennakkotilauksessa ja saapunee postin mukana alkuviikosta.

Samaa pystyy sanomaan Iron Maidenista jokainen Iron Maidenin levy on erillainen mutta silti tunnistettavaa Iron Maideniksi.

Arvaappa huviksesi kumpi parempi Iron Maiden vs Dream Theater livenä? Ainakin viihtymisen aspekti jossa ei tarvitse kuunnella toimiiko yläkaappi vai ei, vaan tullaan bailaamaan. Iron Maiden tietty! Mene sinä katsomaan kuinka kitaristilla on täydellinen sormitus otelaudalla, minä en jaksaisi moista juttua tiirata.

Figaro1 wrote:Ei millään pahalla mutta mutu-tuntumalla Iron Maiden on tehnyt saman levyn joka vuosi eri kansilla viimeiset 15 vuotta.

Teräsbetonin Vaadimme Metallia tuli ostettua eilen. Hyviä biisejä, kyllä, mutta ei ole debyytin tasoinen. Molempia vaivaa se että siellä on 2-3 pää-irti-raitaa ja sitten 8 sellaista no-jaa-biisiä.

Ei millään pahalla mutta mutu-tuntumalla Teräsbetoni on tehnyt peräkkäin kaksi samaa levyä eri kansilla

Figaro1 wrote:Ei millään pahalla mutta mutu-tuntumalla Iron Maiden on tehnyt saman levyn joka vuosi eri kansilla viimeiset 15 vuotta.

Iron Maiden ~ A Matter of Life and Death (limited edition)
Kingston Wall ~ II
Kingston Wall ~ III Tri-logy

Juu, aivan helvetisti kiinnostaakin, kun Maiden järäyttää nyt sitten vähintään parhaan levyn sitten 7th Sonin.
Kyllä tässä nyt on jonkun verran uuttakin löydetty, mutta korkeintaan vanteet vaihdettu, ei sitä jo tuttua Maiden-pyörää uudestaan keksitty ole.
No, en valita, koska nyt kaikki biisit toimivat todella hyvin ja kokonaisuus on aika järisyttävä näin bändin omalla mittapuulla (pakko sanoa näin, koska ei Maiden mitään ykkös-suosikkejani kuitenkaan ole).
Nähtäväksi jää kuinka pärjää enemmässä kuuntelussa 7th Sonille ja Somewhere In Timelle.
Uskaltaisin jo väittää, että kyllä tämä kokonaisuus vähintään kolmanneksi jyrää Maidenin levyistä.

Kingston Wallia sitten Anttilan alelaarista.
2 cd:tä maksoi vain 15 euroa, niin mukaan lähti ihan vaan muutaman kuullun biisin perusteella ja - oho, yllätti.
Molemmat levyt aika lailla rautaa.
Komeaa progerokkia ihan kotimaisin voimin.
Tietääkö joku mihin bändin meno oikein tyssäsi, kun vain kolme levyä 90-luvun alussa tuli?

EDIT: No, luin juuri Wikipediasta, että mihin se meno sitten lopulta tyssäsikään.

Jaa, Chuck Berryn Roll Over Beethoven ja ei maksanut mitään. Löysin jostain

Sir. Decadence wrote: Tietääkö joku mihin bändin meno oikein tyssäsi, kun vain kolme levyä 90-luvun alussa tuli?

Sitä en tiedä miksi Bändi lopetti, mutta mulla on jostain mielikuva, että levyjä pitikin tulla vain kolme. Sen takia kai vikan levyn nimi on Tri-logy

Petri Walli(R.I.P.) hyppäsi alas Töölöön kirkon katolta ja kuoli. Petri Walli oli korvaamaton bändissä

dragee wrote:

Sir. Decadence wrote: Tietääkö joku mihin bändin meno oikein tyssäsi, kun vain kolme levyä 90-luvun alussa tuli?

Petri Walli hyppäsi alas Töölöön kirkon katolta ja kuoli

No, JUURI kun ehdin editoida tuota tekstiäni.
Tosiaan, näinhän siinä sitten todella kävi.

Deicide - Deicide
Running Wild - Under Jolly Roger
Demons & Wizards - Touched by the Crimson King
Judas Priest - British Steel

Näistä en ole vielä kuin Deiciden ehtinyt kuuntelemaan mutta pakko sanoa että on kyllä mahtava lätty kyseessä. Tiedä sitten nyky-Deicidestä mutta näköjään ainakin vanha on loistavaa. Tulee mieleen Pleasure to Kill julmempana ja saatanallisempana.

Keskisen reissulta tarttui kouraan;

Covenant - Nexus Polaris
Moonsorrow - Suden Uni cd+dvd
Sentenced - Amok

Nexus Polaris oli itselle jo puoliksi tuttu monen vuoden takaa ja nyt kun pitkästä aikaa kuulin biisin tältä levyltä, iski se aivan eri tavalla kuin aikoinaan. Koko levy on ehdotonta rautaa, helminä nousee esille varsinkin Bringer of the Sixth Sun sekä Bizarre Cosmic Industries. Levy täynnä mahtavia kosketinjuttuja ja upeaa naislaulantaa.

Suden Uni tuli ostettua kun sekin halvalla lähti, vielä en ole paljoa kerinnyt kuuntelemaan mutta muutamia tosi jammaavia kohtia levyltä jo löysin. DVD:n takiahan tämän oikeastaan ostin; minusta hiton kivoja tämmöiset missä on muutama livebiisi; nykymaailman "kiireinen" ihminen kun kerkeä missään välissä katsoa kokonaista keikkaa :G

Sentenced ja ennen kaikkea Ville Laihialan uskomattomat live-esiintymiset (niillä kaikilla 3 kerralla mitä kerkesin bändiä näkemään) tekivät minuun niin suuren vaikutuksen että ajattelin hommailla loputkin Senarilevyt pikkuhiljaa (hyllystä löyty jo levyt Downista eteenpäin). Muita biisejä kuin Nepenthen en tältä ollut kuullukaan, eikä muita kovin yhtä hyviä biisejä levyllä ole.

Rush - Test For Echo
Megadeth - Capitol Punishment
Mitäs näistä nyt sanoisi... Hyvähyvähyvä :>

Iron Maiden - A Matter Of Life And Death, olen (lähes) sanaton. Vielä vaan äijät jaksaa tehdä näinkin kovan levyn :headbang:.

Ostin juuri keskinkertaisen progeyhtyeen keskinkertaisen DVDn aka Dream Theater - Score. Bändin yksin vetämä osuus on silkkaa juhlaa, orkesterin kera vedetty aika paljon vähemmän. Kolme viimeistä biisiä toimivat ihan kivasti, mutta orkesteri pelkästään kuulostaa aika kammottavalta. Soundaa lähinnä keskinkertaiselle (tällä kertaa oikeasti) kamariorkesterille.

Portnoy on kyllä todellinen energiapakkaus. Mesoo ja hilluu settiensä takana muunkin bändin edestä. Rudess ja Petrucci soittavat huomattavasti edellisillä DVDillä kuultua tyylitajuisemmin, Portnoy sen sijaan pöristelee pariin aika kyseenalaiseen paikkaan monta tahtia pitkät 32-osafillit. Hatun noston ansaitsee silti ehdottomasti selkeiten mikkimies LaBrie, joka laulaa varmasti yhden uransa hienoimmista keikoista tuolla DVD:llä.

The Revivalry - A Tribute to Running Wild

Vaikka RW:n nettisivuilta löytyvä Rough Diamonds -tribuutti olikin aika köyhä tapaus, tätä Revivalrya on kehuttu hyväksi ja ainahan sitä on kiinnostavaa kuulla millaisia RW-covereita löytyy, ja levyn kappalelista todellakin on aika pitkä ja mielenkiintoisen oloinen (Freewind Rider balladina?!). Levy ei ole vielä tullut postista, mutta odotan mielenkiinnolla.

Viimeisimmät hankinnat:

Moonspell: Memorial
Diablo: Mimic 47

Nämäpä ne taitaa olla:

Katatonia - Last Fair Deal Gone Down
Cradle of Filth - Vempire


Katatonia on uskomaton yhtye. Luulin ettei voisi parantaa Tonight's Decisionista enää, mutta niin vain löytyi vieläkin parempi levy. Pelottaa ajatella kuinka hyvä bändi tämä loppujen lopuksi onkaan, kun 2 levyä vasta omistan


Filthi "joutui" ostamaan kun halvalla sai, ja eihän tämä niin kuraakaan ole. Ihan kelpojuttuja siellä täällä läpi levyn.

Strato4ever wrote: Katatonia on uskomaton yhtye. Luulin ettei voisi parantaa Tonight's Decisionista enää, mutta niin vain löytyi vieläkin parempi levy. Pelottaa ajatella kuinka hyvä bändi tämä loppujen lopuksi onkaan, kun 2 levyä vasta omistan

Kaksi uusinta ovat mielestäni parhaat levytykset, eli The Great Cold Distance ja Viva Emptiness.
Tosin ne ovat vähän erilaisia sitten noihin sinun omistamiisi nähden.
Itse pidän todella paljon myös Last Fair Deal Gone Downista, mutta Tonight's Decision ei iske ihan niin kauheasti.
Sitä edellinen, Discouraged Ones, on vähän tasapaksu, mutta olen kuunnellut sitä kovin vähän, joten voi olla ettei ole oikein auennut vaan.
Sitä vanhempi materiaali onkin sitten kunnon doomia, josta ainakin Brave Murder Day on helkutin hyvä.

Will Smith: Willennium

Oli kirppiksellä eurolla, pakkohan se oli ottaa. Mahtavia lapsuusmuistoja ja Will2k on oikeasti loistava biisi Clash-sämpäyksineen