Page 2 of 2
Re: Kuolema
Posted: Fri Apr 30, 2004 8:42 am
by Figaro1
17 vuotias on Figgen veikkaus.
Oikeasti Jouni voisi tosiaan ottaa pään käteen
Re: Kuolema
Posted: Fri Apr 30, 2004 11:35 am
by Sacce
Näin sanoi JouNi@Arcticmetalshare
ikä-topicissa:
itelläni 15wee tulee lasiin vasta 9.4. eli ei enää kovin kauaa(wee)
Re: Re: Re: Re: Kuolema
Posted: Sat May 01, 2004 10:30 am
by JouNi@Arcticmetalsha
StratoPummi wrote:
JouNi@Arcticmetalshare wrote:
sinäpä sen sanoit NightOwl, että hoitoon tai apua jostain ettei tarvis sieltä pöydältä hypätä.
Menisitkö sinä hoitoon, jos sinulla menisi huonosti..? Menisinkö minä..? Se on nimittäin ISO kynnys hakea apua ja foorumeille tuskansa kirjoittaminen voi joissain tilanteissa tuntua helpottavalle.
Että Jouni miettii nyt hetken.
..ja olen miettinyt.Ehkä en menisi jos olisin yksin, mutta jos kaverit ja suku tukisivat luultavasti menisin.
joten siitä olenkin huolissani onko rantasella ketään joka sen sinne hoitoon saisi tai edes rohkaisisi jatkamaan,sillä joku sanoi kerran että itse murha on itsekkäin teko minkä voi muille tehdä, viedä itsensä pois toisten luota ja aiheuttaa heille samalla surua.
saatoin tietysti käyttää tapani mukaan hieman rankkaa kieltä kun noita aikasempia kirjottelin, mutta silloin syynä oli lähinnä se että Rantasen iänikuiset valitukset otti hieman jo pattiin. mutta lueskeltuani hieman muiden "masennus"-kokemuksia tajusin ettei se elämä ehkä ihan aina ole helppoa ja joskus masentaa ihan ketä vaan. jopa minuakin.
mutta samaa mieltä olen niinkuin aikasemminkin että apua jostain ja voimia että jaksat Rantanen ja mieti ainakin kolmesti mitä aiheutat jos päätät päiväsi hyppäämällä sieltä pöydältä...se ei ole se oikea ratkaisu!
ehkä nyt apua Rantaselle en voi omasta puolestani muuten antaa kuin kannustaa eteenpäin, ethän voi tietää mitä huomenna tapahtuu jos et elä ja ota selvää!
kuuntele muita,hekin ovat selvinneet! osoita että sinussa on vielä voimaa nousta ylös!
Re: Re: Kuolema
Posted: Mon May 03, 2004 7:46 pm
by Raven
Re: Re: Re: Re: Re: Kuolema
Posted: Tue May 04, 2004 11:10 am
by ozzie
JouNi@Arcticmetalshare wrote:
..ja olen miettinyt.Ehkä en menisi jos olisin yksin, mutta jos kaverit ja suku tukisivat luultavasti menisin.
joten siitä olenkin huolissani onko rantasella ketään joka sen sinne hoitoon saisi tai edes rohkaisisi jatkamaan,sillä joku sanoi kerran että itse murha on itsekkäin teko minkä voi muille tehdä, viedä itsensä pois toisten luota ja aiheuttaa heille samalla surua.
saatoin tietysti käyttää tapani mukaan hieman rankkaa kieltä kun noita aikasempia kirjottelin, mutta silloin syynä oli lähinnä se että Rantasen iänikuiset valitukset otti hieman jo pattiin. mutta lueskeltuani hieman muiden "masennus"-kokemuksia tajusin ettei se elämä ehkä ihan aina ole helppoa ja joskus masentaa ihan ketä vaan. jopa minuakin.
mutta samaa mieltä olen niinkuin aikasemminkin että apua jostain ja voimia että jaksat Rantanen ja mieti ainakin kolmesti mitä aiheutat jos päätät päiväsi hyppäämällä sieltä pöydältä...se ei ole se oikea ratkaisu!
ehkä nyt apua Rantaselle en voi omasta puolestani muuten antaa kuin kannustaa eteenpäin, ethän voi tietää mitä huomenna tapahtuu jos et elä ja ota selvää!
kuuntele muita,hekin ovat selvinneet! osoita että sinussa on vielä voimaa nousta ylös!
Hyvä Jouni. Ajateltua asiaa. Tuohon mielipiteeseen minäkin voin yhtyä.
Re: Kuolema
Posted: Tue May 04, 2004 11:33 am
by Rantanen
Olen vielä hengissä mutta sukulaisten puolelta tulee pian hautajaiset eteen. Ihan luonnollinen kuolema, ei siinä mitään. Kai se on jotenkin vaikuttanut minuunkin. En ole missään vaiheessa varsinaisesti hautonut itsemurhaa, en ole ollut niin epätoivoinen, mutta aika masentunut kylläkin. Olen tehnyt joitakin typeriä juttuja, ne ovat melko pieniä, mutta vituttavat, omatuntoa soimaa parista pikku jutusta. Ei, en ole tehnyt kenellekään muulle henkistä tai fyysistä väkivaltaa, mutta pettänyt luottamuksia.
Lähden perjantaina kesämökille tekemään hommia. Toivottavasti siellä on kivaa.
Re: Kuolema
Posted: Tue May 04, 2004 4:02 pm
by Jonna
On mullakin ptkä kokemus suoranaisesta kiusaamisesta tai ainakin syrjinnästä, siis kouluajoilta.
Kouluun meno pelotti tai muuten vain ahdisti, kun ei ollut samanhenkistä seuraa samalla luokalla. Monesti jäin yksin kun piti muodostaa ryhmiä ja sitten piti vain tunkea johonkin porukkaan, ainakin näennäisesti.
Onneksi tuo aika on jo kaukana takanapäin. Itsemurha-ajatuksia ei ollut, mutta oman arvottomuuden tunteita kylläkin. En tiennyt mikä minussa oli vikana, koska muita ei juuri kiusattu tai jätetty ulkopuolelle.
Ei ollut elämä helppoa, mutta en väitä että se olisi sitä vieläkään. Kohtuullisesti menee kuitenkin.