Stratovarius Community

Kallistuisin tuon Episoden puolelle kun kysytään parasta Strato-levyä.
Visions tulee sen jälkeen.

Perustelut: Episodella on paljon sellaisia eeppisiä kappaleita ja Visionsilla paljon klassikkoja.

Stratovariuksella ei ole parasta levyä, vaan kaksi huonoa ja loput täydellisiä!!!!
Sillä en ainakaan itse osaa valita parasta levyä, sillä se vaihtelee koko ajan! Viimeksi oli Fourth Dimension ja en tiiä mikä nyt on!!

Paha kysymys. Joka levyllä on jotain hyvää ja jotain huonoa. Pika-analyysit:

Fright Night
Jostakin on lähdettävä liikkeelle. Levyllä on siellä täällä "varoituksia" tulevasta menestyksestä, ja oma linja alkaa olla löytynyt heti alusta lähtien. Suosikkibiisini levyltä on Darkness.
(Olen kuullut jostakin, että Timo Kotipelto olisi aikoinaan sanonut levystä seuraavaa: "Hyvää musiikkia, mutta laulajan voisi vaihtaa". Jos joku tietää asiasta tarkemmin, vahvistakaa "tieto". Jos lausunto on totta, kuinka oikeassa Timo olikaan...)

Twilight Time
Suomalaisen rock-musiikin historian "parhaiten varjeltu salaisuus", vaikka Suomirockin historiikki (jeejeejee, sikäli muistan nimen oikein) listasi tämän levyn kaikkien aikojen merkittävimpien suomalaisten levytysten listalle. Kovimmat biisit Hands Of Time, Twilight Time sekä Lead Us Into The Light. Metal Frenzy levyn selkeästi heikoin lenkki.

Dreamspace
Jos verrataan kahta suurinta suosikkibändiäni, Stratoa ja Iron Maidenia, tämä levy on Stratojen "Killers". Molemmat levyt ovat täynnä biisejä, jotka ansaitsisivat monien fanien mielestä enemmän huomiota keikkasettiä laadittaessa. Tämän levyn kaikki biisit ovat kovia, vain Thin Ice ja Shattered eivät iske.

Pari huomionarvoista seikkaa levystä:
- Magic Carpet Ride on sävelensä sekä sanoitustensa puolesta selkeä tribuutti Rainbown Gates Of Babylon -klassikolle.
- Sami Kuoppamäki soittaa rumpuja biiseissä Eyes Of The World, Hold On To Your Dream, We Are The Future ja Tears Of Ice.
- Abyssin kakkossäkeistö (A morning of no recall...) kertoo ilmiselvästi kovasta krapulasta.

Fourth Dimension
Levy, jolla oma linja löytyi lopullisesti - kiitos Timo Kotipellon. Levyn heikoimmat biisit ovat selvästi Winter sekä 030366, aliarvostetuimmat biisit ovat puolestaan Lord Of The Wasteland sekä Nightfall. Muuten tämäkin levy on täynnä kovia teoksia, joista suurimmat suosikkini ovat Distant Skies ja Twilight Symphony. Galaxies on puolestaan Straton "kasarein" biisi heti intron syntikkasoundista lähtien.

Episode
Loistava alusta loppuun, aliarvostetuin biisi on Night Time Eclipse. Stratosphere on ollut aika kovassa opettelussa, toivottavasti osaisin pian soittaa biisin oikealla temmolla...

Visions
Yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista levytyksistä - ei yhtään turhaa biisiä ja kovimmat biisit ovat sen luokan timanttia, että oksat pois.

Destiny
Itselleni kaikkein rakkain Strato-levy. Aikoinani kuulin kaverillani SOSin ja piakkoin hankin levyn - kuukauden päästä huoneeni nurkassa komeili sähkökitara. SOSin kuunteleminen säväyttää vieläkin sen verran lujaa, ettei mitään järkeä. Muutkin biisit -ennenkaikkea Destiny ja Anthem Of The World- ovat loistavia.

Infinite
Toiseksi rakkain Strato-levyni - kiitos 1.4.2000 Nivalassa pidetyn keikan. Huoneeni näkyvimmällä paikalla komeilee keikalta ostettu juliste, jossa on bändin nimmarit.

Elements Pt.1
Itselläni ehkä suurin mielipiteenjakaja. Sekä liian räikeä Infinite-kopio että hienojen orkesterisovitusten taidonnäyte. Eagleheart ja Soul Of A Vagabond ovat selvästi levyn kovimmat biisit.

Elements Pt.2
Toinen osa levystä aivan loistava, toinen huono. Huonompaan osaan kuulvat tosin vain Awaken The Giant, Know The Difference ja Luminous. Liberty on ehdottomasti levyn paras biisi.

Enpä kyllä pistäisi mielipiteitäni samaan kastiin curryn kanssa, mutta myönnän myös sen, että Fourth Dimensionista lähtien on ollut peli hallussa ja onhan se Dremspace aika kova! =)

Mielestäni kaksi ekaa tai ainakin ensimmäinen on aikalailla hakemista.

Ilman muuta Dreamspace

Episode: Sopivassa suhteessa menoa ja tunnetta.

Curry wrote:Paha kysymys. Joka levyllä on jotain hyvää ja jotain huonoa

Totta! Lukekaa alta niin saatte käsityksen Figaron mielipiteistä

Fright Night

Jostain on tosiaan lähdettävä liikkeelle. Levyllä on hyviä kappaleita mutta myös minun mielestäni täytemateriaalia paljon. Soundit voisivat olla paljon paremmat(Nino Laurennelle terveisiä että ei avaa suutaan) mutta studiotekniikka ei ollut tuolloin sitä mitä se nyt on.

Twilight Time

Hyviä biisejä koko levy. Mielestäni "hevi" kuvaa tätä levyä paremmin kuin muita bändin levyjä. Soundit aivan mahtavat verrattuna debyyttiin.

Dreamspace

Täytyy sanoa että tässä on Straton paras levy. Kaikki biisit ovat erittäin kantavia, levyä jaksaa kuunnella uudelleen ja uudelleen ja soundit ovat vallan mainiot.

Fourth Dimension

Tällä levyllä on muutamia aivan loistavia biisejä ja sitten muutamia aivan täyteraitoja. Soundeista iso + sen takia että basso todellakin kuuluu.

Episode

Soundit myös aivan loistavat. Biiseistä suurin osa oikein hyviä mutta yleisilme ei kuitenkaan saa aikaan mitään hirveää ilmakitarointia.


Visions

Jos aivan suoraan sanotaan, tämä levy ei ole kovin kummoinen mielestäni. Sanon suoraan että jos Kiss Of Judas ja Black Diamond eivät
tällä levyllä olisi, ei levy olisi saanut niin suurta huomiota kuin mitä tähän mennessä on.


Destiny

Tältä levyltä löytyy sekä Straton parhaita että huonoimpia biisejä. Destiny ja Anthem Of The World ovat edelleen klassikoita mutta SoS ja No Turning Back ovat mielestäni edelleenkin aikamoisia liukuhihnabiisejä/täytettä. Surullinen tunnelma levyllä mielestäni on

Infinite

Mielestäni selvä väsähtäminen. Melkein kaikissa biiseissä toistuu sama rakenne(alkuriffi, säkeistö, alkuriffi, säkeistö, kertsi, soolo, kertsi kertsi kertsi) ja edukseen erottuvia biisejä on vähän


Elements Pt.1

Suoraan sanonen: Vanhojen ideioiden kierrätystä ja paha jämähtäminen. Jörg varsinkin tuntuu ensin laittavan tuplabassarit polkemaan ja miettii sitten mitä muuta biisiin voisi soittaa. Orkesteri tuo kyllä eloa mutta jotenkin levyn yleisilme on mielestäni tylsä

Elements Pt.2

Kieltämättä parempi fiilis. Eagleheartin ja HHAL:n kaltaisia tietoisia singlejä ei ole ja yleisilme on muutenkin jotenkin "rennompi".

Ja Nino Laurennelle terveisiä: Suurimmat miinukset levyiltä löytyvät miksauksista. Mikko Karmila ei ilmeisesti osaa miksata mitään ilman että efektejä laitetaan jokaiseen soittimeen ja jokaiseen soittimen osaan. Rummut varsinkin kuulostavat kaikilla Karmilan miksaamilla Strato- levyillä erittäin aidoilta ja luonnollisilta.

No kyllähän niitä on monta...
Mutta jo yksi pitäisi valita se olisi joko Visions tai Destiny...
Kuitenkin kallistun Visionssiin..

Dreamspace ehdottomasti. Se levy on vaan niiiiin täydellinen. Muitakin levyjä kiilaa lähelle, mutta vain lähelle. Seuraavina taitavat olla Visions ja Episode, jos kärkikolmikkoa on pakko hahmotella.

Ainoa Stratojen huono levy on Infinite. Niin ällöttäviä hittibiisihoilauksia täynnä, että...

Mielestäni ehkä hieman yllättävää, että noinkin moni pitää Dreamspacea parhaana levynä. Onhan se tietenkin loistava levy, paras neljästä ensimmäisestä, mutta omia suosikkejani ovat kuitenkin Episode, Visions ja Destiny ilman mitään paremmuusjärjestystä.

Zeke89 wrote: Mutta kallistun kyllä DESTINYN puolelle. Kaikki biisit rokkaa enkä löydä mitään semmosta biisiä levyltä joka ärsyttäisi.

Joten DESTINY.

....Ja mikään ei kuulosta kamalalle, levyn voi soittaa edelleenkin monta kertaa viikon aikana, mitä ei useimmissa levyissä voi.. Siksipä mäki tähän samaiseen päädyin (unohdin kiireessä laittaa miksi juuri se levy. Joten tulipa siihenki vastattua)

Hemmetti, pitääkö se Dreamspace nyt sitten jostain hommata kuunneltavaksi kun sitä noin kovasti kehutaan...

Destiny on (tällä tietoa) minun ykkössuosikkini, samalla myös ensimmäinen Stratolevy jonka kuulin.

vanhemmasta tuotannosta Fright Nightin olen kerran kuunnellut läpi, mutta ei se totta puhuen oikein iskenyt. Ja ajattelin että jos kaikki levyt missä Kotipelto ei ole mukana ovat yhtä "hyviä" ei maksa vaivaa alkaa niitä kuuntelemaan. Mutta että Dreamspace sitten olisi kokeilemisen arvoinen? No, hyvä on sitten, kokeillaan.

riippuu mikä niistä on lyhin...

Täytyyhän sitä sanoa, että visions, mutta en pidä siitä levystä noiden yleisimmin mainittujen "black diamond", "kiss of judas" ja "Forever free" takia

Muhun iskee parhaiten: *Paradise *Visions *Legions *Coming home
Aivan mahtavia kappaleita. Noissa biiseissä löytyy Stratovariuksen loistavuus. Balladi, ralli, eepos ja Paradise

Mare wrote:Kyllä se Episode on se paras Stratolevy, ollut jo vuosikausia. Levyltä löytyy kaks Straton parasta biisiä; Eternity ja Season of Change, ja loputkin levyn biiseistä on vähintään hyviä. Babylon ei ensin auennut, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen aloin pitää siitäkin.

entäs Tomorrow

Mare wrote:Kyllä se Episode on se paras Stratolevy, ollut jo vuosikausia. Levyltä löytyy kaks Straton parasta biisiä; Eternity ja Season of Change, ja loputkin levyn biiseistä on vähintään hyviä. Babylon ei ensin auennut, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen aloin pitää siitäkin.

entäs Tomorrow
hups kaksospostaus

Kyllähän se on Episode. Parhaat kappaleet on Forever,Tomorrow,Father time...Destiny ja Visions ois varmaa seuraavat.Coming home on kans yks lempparikappaleista.

Tällä hetkellä minustakin Episode on se parhain albumi. Vaikka Visions on toisaalta mielestäni periaatteessa yhtä hyvä albumi. Episodella vaan kun on ne kolme hitaahkoa mutta joka tavalla mestariteosta eli Season of Change, Eternity ja Night Time Eclipse, kerrassaan mahtavia biisejä, joissa ei ole mitään valittamista ja niitä jaksaa kuunnella kymmeniä kertoja kyllästymättä lainkaan. Löytyypi Episodelta tukku muitakin Stratojen parhaimpia biisejä (IMHO), sekä nämä Straton "kliseet" eivät vielä oikein näy, kun niitä ei vielä toistettu tietystikään tässä vaiheessa. Oikeastaan vain Will the Sun Rise on ainut sellainen heikomman oloinen kappale tuolla albumilla. Vertailuna Visionsiin, sieltä noita ärsyttävyyden puolelle kallistuvia biisejä kun löytyy hieman enemmän, minulle ehdottomasti Forever Free on sellainen ja Legions (enimmäkseen vain renkutus, sanat kyllä ovat hyvät ) sekä Coming Home on taas liian imelä.

IceBreaker wrote:sekä Coming Home on taas liian imelä.

Älä naurata. Liisterinen Forever tarjoaa siirappia tuhat kertaa enemmän kuin loistava Coming Home, joka voittaa Foreverin 10-0.

Stratofanius wrote: Älä naurata.

Varoisit sanojasi vai haluatko kenties kokea uudestaan sen älä itke -tapauksesi. Jokaisellahan omat mielipiteensä ja se siitä. Piste.

Stratofanius wrote: Älä naurata. Liisterinen Forever tarjoaa siirappia tuhat kertaa enemmän kuin loistava Coming Home, joka voittaa Foreverin 10-0.

Joka tietenkin on makuasia, jos ymmärrät.

Laaka wrote:

Stratofanius wrote: Älä naurata. Liisterinen Forever tarjoaa siirappia tuhat kertaa enemmän kuin loistava Coming Home, joka voittaa Foreverin 10-0.

Joka tietenkin on makuasia, jos ymmärrät.

Totta... makuasia. itse tykkään kyllä kans enemmän Coming homesta. Tosin en väitä etteikö forever olisi hyvä. Se on meinaa myös helvetin hyvä balladi

Mikä on kaikkien aikojen siirappi(liisterisin) Stratovariuksen kappale?
Itse sanoisin Foreverin, olkoon miten hyvä kappale ikinä.

Figaro1 wrote: Infinite

Melkein kaikissa biiseissä toistuu sama rakenne(alkuriffi, säkeistö, alkuriffi, säkeistö, kertsi, soolo, kertsi kertsi kertsi)

Mother Gaia? Infinity? Celestial Dream? What Can I Say? Keep the Flame?

TOP 5

01. Dreamspace
02. Visions
03. Destiny
04. Episode
05. Fourth Dimension

Stratofanius wrote: Mother Gaia? Infinity? Celestial Dream? What Can I Say? Keep the Flame?

What Can I Say menee sekin aika kaavamaisesti jos oikein muistan, ja lisäksi sitä samaten kuin Keep the Flamea ei löydy normiversiolta. Mother Gaia on pilattu toistamalla lopussa samaa teemaa 4 minuuttia, Infinityllä on hieman samaa vikaa. Loput biisit noudattavatkin sitten orjallisesti sitä samaa kaavaa. Se nyt vain on niin, että kahdesta riffistä ja kappaleen osasta ei saada loputtomasti hyviä biisejä, ja Stratovarius näyttäisi tehneen omansa 90-luvulla.

Ehkä ihan turha postaus mutta WCIS on Kotipellon tekemä, ei Tolkin.
Ja vaikka olen sanonutkin monta kertaa, sanon vieläkin että Infinitellä tosiaan 95 % biiseistä on tehty tuon riffi-säkeistö-kertsi-soolot kaavan mukaisesti.

Ei siinä mitään, kyllähän samaa kaavaa käyttävät monet muutkin bändit ja saavat hyvää shittiä aikaiseksi. Ongelman ydin onkin siinä, että kappaleet ovat sisällöllisesti älyttömän karuja. Kun sama osa tulee uudestaan, siinä ei tule mitään uutta ja mielenkiintoista, eikä noiden perusosien väleihin tai niitä ennen ja niiden jälkeen tule juuri milloinkaan mitään uutta teemaa. Kun kappale on kuultu ensimmäiseen kertosäkeeseen asti, se ei tarjoa muuta uutta sisältöä kuin soolon.

No, Infinite on kyllä minunkin mielestäni yksi huonoimpia levyjä. Ainoastaan Mother Gaia pitää kasvonsa levyllä, ollen yksi parhaita Stratobiisejä. Ei minua häiritse siinä biisissä (edes loppuosassa) mikään, vaan fiilis on aina loistava sitä kuunnellessa.

Voi tosin olla, että Huntingin ja Milleniumin jälkeen mikä tahansa kuulostaa hyvälle.

Parhaat levyt ovat ehdottomasti Dreamspace ja Episode. Ozzielle vinkkinä, että ensinmainittu kannattaa ehdottomasti hommata käsiinsä. Dreamspace jyllää ehjällä ja aidosti surullisen tunnelmallisella soundillaan, Episode taas mahtipontisten riffien edistämänä. Hurjia levyjä molemmat, ainoaa Stratovariusta, jota nykypäivänä kuuntelen enää.

Minua viehättää Dreamspacessa moni asia ja listaan muutaman:

Soundimaailma. Sopiva rujo, vaikka ei mikään pöytälaatikkoäänitys olekaan. Tolkin laulu on myös mahtavaa läpi levyn.

Kaikki biisit ovat keskenään täysin erilaisia, mutta silti sopivat hyvin peräkkäin kuunteluun.

Tätä uusimmilla levyillä esiintyvää "biisirakenne-syndroomaa" ei mielestäni ole läheskään niin paljon että se häiritsisi.

Ja yes, on se Dreamspace edelleenkin SE Strato-levy minulle. Kannattaa tosiaan Ozzie hankkia!

Jos nyt mietitään, vuosien fanituksen jälkeen, ja ottaa huomioon sen seikan, että en ko. bändiä ole kunnolla kuunnellut taas kuukausiin, niin tällaiseen arvojärjestykseen nämä äänitteet voisi laittaa:

Episode
Elements 1
Visions
Fourth Dimension
Dreamspace
Destiny
Elements 2
Infinite

UGH!