Stratovarius Community

Totta.
Mutta toki tämä blackgirl on tervetullut, kunhan oppii vaan tämän kkommentoimisen taidon, eli perustellaanpas ne postaukset.

Nimim. np: Ilkka Jääskeläinen - Unohda En.

Edit: Typ0

Itse antaisin lähinnä sellaisen neuvon, että turhat kovisshowt kannattaa jättää pois, kirjoittelee omana itsenään ja jättää turhat ylimääräiset huutomerkit pois.

Omana itsenään kirjoittaminen ja oleminen kunniaan.

Okei, mutta joo, asiaan palatakseni voin mainita että kuuntelen Gregoriania. Sitä kuunnellessa rauhoittuu aina, ja kaiken lisäksi se on hyvin kaunista. Myös kelttimusiikki kuuluu musiikkimakuuni, voisin mainita tässä yhden hyvän kelttimusiikkilaulajan: Loreena McKennitt.
Rauhallisesta linjasta siirryn hevin kautta dancemusaan, tai tällaiseen kunnon jumputusmusaan. Tosin nykyään kuuntelen sitäkin vain harvoin.

Gregoriania kuuntelee tämäkin joskus.
Ayumi Hamasaki, Kate Bush ja Enya ovat myös usein kovassa huudatuksessa. Jotenkin alkanut heviin kyllästymään :/

Tulenkantaja wrote:Myös kelttimusiikki kuuluu musiikkimakuuni, voisin mainita tässä yhden hyvän kelttimusiikkilaulajan: Loreena McKennitt.

Onko Mostly Autumn tuttu nimi? Kelttimusiikkia ja kevyehköä, progressiivista rokkia yhdistävä bändi, todella kaunista musiikkia.

Ei ole, mutta kaipa otan sen syynäykseeni nyt kun mainitsit

Kannattaa se ainakin testata, itse ihastuin ikihyväksi. The Last Bright Light on se paras levy, vanhemmat sitten sen jälkeen. Uusin on kuulemma vähän väsynyt.

Laibach-Tuo Slovenian lahja maailmalle. Herättää tässä pikku pasifistissa aika sotaisia fiiliksiä.

Leben Hesst Leben!

Mr. Bungle

Tosin heidän tuotannostaan putoaa mulle vain heidän joskus 90-luvun alkupuoliskolla ilmestynyt debyyttinsä. Kaikki sen jälkeen ilmestyneet ovat jo niin ufoa etten pystynyt aikanaan kuuntelemaan... enkä pysty! Vaan se debyytti on mun mielestäni ihan timanttinen, hämärää shittiä sielläkin on mutta tyylillä tehtynä

Niin, ja jos sollekulle tuo bändi on tuntematon niin kerrottakoon että se oli Faith No Moren laulajan Mike Pattonin sivuprojekti tjsp.

Faith No More - siinäpä toinen hieman omaperäisempi mutta sitäkin loistavampi bändi

The Mars Volta. Isovelin levyjä olen salaa lainaillut ja tämä on kolahtanut aivan täydellisesti. Kävivät viime kesänä provinssissa.

Outoja...Hmm. Kagerou,Asian Kung-Fu Generation(Japanilainen musiikki on aina ollut mielestäni hyvää),Barathrum(C'moon se on outoa musiikkia ),Hurriganes,Village People(Olen ihan tosissani tämä on hyvää tavaraa) ja sitten vielä Tattia, kelttimusaa ja Gregoriania, joka ei muuten ole outoa vaan itseasiassa aika yleistä eli miksi hitossa minä laitoin sen tähän? Ja sitten vielä Rythem ja TiA. Sellaista iki-ihanaa japanilaista teinityttö-poppia. Ihan hyvää kuitenkin.

Ainakin edellämainittu Faith No More on yksi. Ja kaipa se Arcturuskin melkoisen sekopäistä on. Sitten on niitä hienoja mikseri.netin iloisimmista nurkista sikiäviä bändejä kuten esimerkiksi Tatti, Puuppa ja Moshaavat Kalkkunat. Ei nyt tule enempää pöhelömpiä bändejä mieleen.

Porcupine Treen Voyage 34 oli harvinaisen happoinen levy, ostin hiljattain. Levyllä on neljä biisiä, joista yksi kestää n. 20 minuuttia ja sisältää kaksi tahtia plus paljon sienihuuruista pulputtelua. Ja se on hyvä levy.

.. Tosiaan, minä en käytä mitään sieniä, soundscape-musiikki vain on hyvin tehtynä ja sopivassa mielentilassa ja tilanteessa kuunneltuna mainiota.

no nyt kun tuli mieleen niin system of a down tuntuu olevan aika outoa nykyään.

Mites olis Primus ja Ozric Tentacles?

Primusta en ole kuullut, mutta Ozric Tentacles on kyllä vallan mainiota.

Sit Elwoodin Hiljaiset Värit: Loistavaa suomimusaa, yksinkertaisesti vain hyvä fjiilis. Sopii esim. rattoisaan kaljailtaan ystävien kanssa, kun maailmanparannus alkaa 3 promillen ylityttyä.
Kaksi muuta, jotka voisi vain nimet ovat: R.E.M ja YUP.

Curry wrote:Tykkään Paskasta

Paska onkin hyvää, ja kaiken lisäksi vielä "oikeaa taidetta".

NightMare82 wrote:

Curry wrote:Tykkään Paskasta

Paska onkin hyvää, ja kaiken lisäksi vielä "oikeaa taidetta".

1-2-3-4 OH SHIT!

SirJuzzi wrote: Minulla ei ole mitään kenenkään menneisyyttä vastaan. Se, mikä on älyttömän naurettavaa, on se, että kun teini löytää "hevin" ja päättää alkaa olemaan niin vitun "metal", niin sitten yhtäkkiä inhotaankin yli kaiken sitä viikon takaista idolia.

Sitä sattuu hei meille kaikille. Hevin kuuleminen ja siihen ihastuminen on verrattavissa uskonnolliseen valaistumiseen! Siispä toivotamme uudetkin Stratofanit joukkoon iloisesti.

Meni nyt vähän ohi aiheen, ja olen näköjään vuosi sitten omat levyhyllyn outoudet selostanutkin tänne jo, mutta koska jotain uusiakin outouksia siellä nykyään on, niin heitetäänpä niitä: Kari Peitsamo (tosi rokkenrollia ja todella hämärää avantgarde-meininkiä, julkaistuja levyjä yli 40 joten kuunneltavaa riittää... ja maailman paras live-esiintyjä! Vaikka istuu tuolilla ja soittaa akustista kitaraa, luo kovemman rokkimeiningin kuin mikä vaan muu bändi!), Maritta Kuula (muuten vaan outo(ääninen ja oudosti sanoittava) laulaja) ...mitäs muuta, no Kemopetrolin yhden levyn ostin kun oli halpa, Pink Floydia löytyy, öö, no riittäkööt nämä tällä kertaa.

Ai? Minä ainakin kuuntelin kavereiden kehumia tanssipophittejä hevin rinnalla, ja jätin ne sitten vähin äänin pois kun totesin, että ei niitä tarvitse sen takia kuunnella että muut kuuntelee.

SirJuzzi wrote:Väännetään sitten rautalangasta.

Minulla ei ole mitään kenenkään menneisyyttä vastaan. Se, mikä on älyttömän naurettavaa, on se, että kun teini löytää "hevin" ja päättää alkaa olemaan niin vitun "metal", niin sitten yhtäkkiä inhotaankin yli kaiken sitä viikon takaista idolia. "Ette ehkä usko" on lisäksi älyttömän huvittava aloitus moiselle vuodatukselle.

Tuon allekirjoitan täysin. Täysin samaa mieltä.

Ei mitenkään verrattavissa mihinkään valaistumiseen. Kyllä se on niin että jos menneisyydessä joku biisi kolahti, se kolahtaa vieläkin tai sitten se ei koskaan oikeesti kolahtanutkaan. Siinä on itsensä henkistä tappamista mukana jos yhtäkkiä joku entinen iso juttu onkin yhtäkkiä ei mitään. Kyllähän ne teini-idolit haalistuu ja musiikkimaun laajetessa uusia tulee mukaan ja entisiä alkaa kuuntelemaan kriittisemmällä korvalla huomatakseen niiden olleen eräänlaisia askeleita 'suurempaan tietoisuuteen' mutta hyvä biisi on aina hyvä biisi genrestä riippumatta ja nämä intoilijafanit olivat sitten hevistejä eli popisteja eivät tunne itseään eivätkä tätä maailmaa.

Ha ha.

Jaakko wrote:Ei mitenkään verrattavissa mihinkään valaistumiseen. Kyllä se on niin että jos menneisyydessä joku biisi kolahti, se kolahtaa vieläkin tai sitten se ei koskaan oikeesti kolahtanutkaan. Siinä on itsensä henkistä tappamista mukana jos yhtäkkiä joku entinen iso juttu onkin yhtäkkiä ei mitään. Kyllähän ne teini-idolit haalistuu ja musiikkimaun laajetessa uusia tulee mukaan ja entisiä alkaa kuuntelemaan kriittisemmällä korvalla huomatakseen niiden olleen eräänlaisia askeleita 'suurempaan tietoisuuteen' mutta hyvä biisi on aina hyvä biisi genrestä riippumatta ja nämä intoilijafanit olivat sitten hevistejä eli popisteja eivät tunne itseään eivätkä tätä maailmaa.

Rohkenen olla eri mieltä, ainakin sen perusteella mitä oma kokemus sanoo. Siinä vaiheessa kun rupesi rokki ja hevi kolahtamaan, niin dancehitit joita olin aiemmin kuunnellut ja joista olin todella pitänyt, eivät yht'äkkiä olleetkaan enää mitään. Eli vaikka on pitänyt aiemmin jostain, niin se menettää merkityksensä jos löytää jotain entistä mahtavampaa, jonka rinnalla vanhat jutut ovat vain kalpea varjo. Ja koska se uusi löytö tuntuu ehdottomasti joltakin oikealta ja täydellisemmältä, niin kyllähäh sitä herkästi haluaa hehkuttaa, koska siitä on niin ylpeä. Mitään henkistä tappamista ei siis välttämättä tapahdu, vaan uusi hienous ainoastaan tekee vanhan tarpeettomaksi, jolloin siitä luopuminen on vaan luonnollista.

Mutta toisaalta allekirjoitan juttusi siinä mielessä, että kyllä ne omat menneisyyden haamut joista on joskus pitänyt, enimmäkseen kuulostavat jälleen hyvältä, kun ei enää ole sen yhden ja ainoan genreinnostuksen vallassa. (Mutta vain hetken testailuina - metallia voin kuunnella tuntikausia, mutta dance - oli sitten kuinka kovia vanhoja suosikkibiisejä tahansa - alkaa hajottaa päätä aika nopeasti, vaikka yksittäinen biisi vielä olisikin hyvä.) Ota sitten selvää tästä...huh.

Vertauskuva vielä perään, että sekavat juttuni ehkä valkenevat hieman paremmin:
Sinulla on kynttilä ja pidät sen valosta. Sitten aurinko nousee sen takaa peittäen koko liekin. Auringon valo on niin kirkas, että se peittää koko kynttilän. Et näe enää koko kynttilää auringon kirkkaudelta. Et ajattele enää hetkeäkään mitättömän tuntuista kynttilää, koska aurinko on moninkertaisesti hienompi. Koko kynttilä unohtuu, ja pian sen olemassaoloakaan ei enää tunnusta. Pitkän ajan kuluttua aurinko laskee. Kynttilä näkyy taas. Se miellyttää silmää kuten ennenkin, muttei se kuitenkaan enää tunnu samalta sen jälkeen, kun on nähnyt auringon.

Skelethos wrote:
Rohkenen olla eri mieltä, ainakin sen perusteella mitä oma kokemus sanoo. Siinä vaiheessa kun rupesi rokki ja hevi kolahtamaan, niin dancehitit joita olin aiemmin kuunnellut ja joista olin todella pitänyt, eivät yht'äkkiä olleetkaan enää mitään. Eli vaikka on pitänyt aiemmin jostain, niin se menettää merkityksensä jos löytää jotain entistä mahtavampaa, jonka rinnalla vanhat jutut ovat vain kalpea varjo. Ja koska se uusi löytö tuntuu ehdottomasti joltakin oikealta ja täydellisemmältä, niin kyllähäh sitä herkästi haluaa hehkuttaa, koska siitä on niin ylpeä. Mitään henkistä tappamista ei siis välttämättä tapahdu, vaan uusi hienous ainoastaan tekee vanhan tarpeettomaksi, jolloin siitä luopuminen on vaan luonnollista.

Mutta toisaalta allekirjoitan juttusi siinä mielessä, että kyllä ne omat menneisyyden haamut joista on joskus pitänyt, enimmäkseen kuulostavat jälleen hyvältä, kun ei enää ole sen yhden ja ainoan genreinnostuksen vallassa. (Mutta vain hetken testailuina - metallia voin kuunnella tuntikausia, mutta dance - oli sitten kuinka kovia vanhoja suosikkibiisejä tahansa - alkaa hajottaa päätä aika nopeasti, vaikka yksittäinen biisi vielä olisikin hyvä.) Ota sitten selvää tästä...huh.

Vertauskuva vielä perään, että sekavat juttuni ehkä valkenevat hieman paremmin:
Sinulla on kynttilä ja pidät sen valosta. Sitten aurinko nousee sen takaa peittäen koko liekin. Auringon valo on niin kirkas, että se peittää koko kynttilän. Et näe enää koko kynttilää auringon kirkkaudelta. Et ajattele enää hetkeäkään mitättömän tuntuista kynttilää, koska aurinko on moninkertaisesti hienompi. Koko kynttilä unohtuu, ja pian sen olemassaoloakaan ei enää tunnusta. Pitkän ajan kuluttua aurinko laskee. Kynttilä näkyy taas. Se miellyttää silmää kuten ennenkin, muttei se kuitenkaan enää tunnu samalta sen jälkeen, kun on nähnyt auringon.

100 % Samaa mieltä.
Minäkin kun "löysin" hevin, niin ne vanhat suosikit (Linkin Park, Darude jne.) jäivät samantien. Alkuinnostuksen (about 2 vuotta...) on hieman kevyempi tavarakin ruvennut olemaan kuuntelukelpoista (np: Mihai Traistariu - Tornero (romanian euroviisuehdokas ), Linkin Parkia en tosin pysty vieläkään kuuntelemaan. Lisäksi se TODELLA raskas musiikki jota alussa hieman vierastin on myös alkanut kiinnostamaan. Eli musiikkimaku ikään kuin laajenee koko ajan ja ilmaantuu uusia genrejä joita pystyy kuuntelemaan.

Mare wrote:Ja Lordiahan täällä ei kuitenkaan kovinkaan moni ymmärrä joten sanotaan vielä se, niitä kun satun fanittamaan ihan kympillä.

Mukavaa lukea tuollaisia vanhoja viestejä nyt kun lordi ownasi Euroviisut. Ymmäretäänköhän Lordia nykyisin enemmän?




Onkohan Kate Bush tarpeeksi omituinen laulaja täällä. Pidän hänen ylihyvästä korkeasta äänestään - se on jotenkin suloinen.

Tutustukaapa islantilaiseen poppooseen nimeltä Mum. Heittomerkki u:n päällä.

tosise8 wrote:Tutustukaapa islantilaiseen poppooseen nimeltä Mum. Heittomerkki u:n päällä.

Niinkö näin Múm....?

Ihteeni vituttaa suuresti se, kun Lordi voitti viisut ja sen seurauksena se on tullut lähes kaikkien tietoisuuteen, niin heti kaikki kuvittelee kun näkee jonkun hevarin kylillä, että lordia se kuuntelee... nim. kokemusta on.

Vanhat juopot varsinkin huutelee siitä kylillä ja muut ihmiset, jotka ovat siinä neljänkympin hujakoilla, joita en tunne hyvin niin alkaa kyselee Lordista, niinkuin ne kuvittelis et mä sitä fanittasin... Ja monet vanhemmat ihmiset pitää sitä niin raskaana hevinä... Siis tarkoitan sitä, että ne niinkuin rinnastaisivat sen sellaiseen blackmetalliin, kun eivät ole varmaan rankempaa koskaan kuulleetkaan... Siis kyllähän tuon ymmärtää, mutta se ärsyttää...

Tämän kun kirjoitin niin unohdin kokonaan topicin aiheen tais lipsua ehkä vähän offiin...

Heke wrote:Ihteeni vituttaa suuresti se, kun Lordi voitti viisut ja sen seurauksena se on tullut lähes kaikkien tietoisuuteen, niin heti kaikki kuvittelee kun näkee jonkun hevarin kylillä, että lordia se kuuntelee... nim. kokemusta on.

Vanhat juopot varsinkin huutelee siitä kylillä ja muut ihmiset, jotka ovat siinä neljänkympin hujakoilla, joita en tunne hyvin niin alkaa kyselee Lordista, niinkuin ne kuvittelis et mä sitä fanittasin... Ja monet vanhemmat ihmiset pitää sitä niin raskaana hevinä... Siis tarkoitan sitä, että ne niinkuin rinnastaisivat sen sellaiseen blackmetalliin, kun eivät ole varmaan rankempaa koskaan kuulleetkaan... Siis kyllähän tuon ymmärtää, mutta se ärsyttää...

Tämän kun kirjoitin niin unohdin kokonaan topicin aiheen tais lipsua ehkä vähän offiin...

Jos sallitte niin jatkan offia pikkuisen.

Juttelin erään naisihimsen(yli 40v) kanssa Lordista joka alkoi fanittamaan Lordia het viisujen jälkeen. Sanoin sitten tälle naiselle , etää Lordi on ottanut vaikutteita mm Kissistä johon tämä tämä samainen nainen totesi siihen, erttä tekee liian raskasta musaa tämä Kiss

Ja sama nainen jankutti, erttä Lordi on ideana ainutlaatuinen