Stratovarius - Stratovarius
Posted: Tue Aug 30, 2005 8:45 pm
Stratovarius - Stratovarius
Kävin tänään tutussa levykaupassa vähän ennen sulkemista ja juuri, kun oli poistumassa niin minulle sanottiin, että uusi Stratovarius levy oli saapunut. Vähän alle 20e maksoin ltd versiosta. Tulee vasta huomenna virallisesti myyntiin, mutta olivat kai vasta saaneet paketin tukusta.
Mielestäni koko paketti on onnistunut kansista lehdyköihin. Uuden levyn kansi on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin onnistunut ja mielestäni hienoimpia Stratovariuksen levyn kansia. Ei ehkä ole kuitenkaan hienoin. CD-lehdykkä on synkkyydessään onnistunut.
Ltd versio kannattaa mielestäni extrojen takia hankkia ellei kovin paljon ylimääräistä joudu maksamaan.
Bonuksena ltd digipack versiolla on useampi sivuinen tyylikäs kuvaliite (lehdykkä), Maniac Dance (video) ja Stratovarius Rockdocumentary (video). Stratovarius Rockdocumentary (video) on ihan hauska ja vieraillaan mm. studiossa, Maniac Dancen kuvauksissa sekä lääkärissä. Katsokaa itse.
Maniac Dance
Maniac Dance alkaa Metallicamaisen raskaasti. Suurin heikkeus on tarttuvan kertosäkeen puuttuminen, joka samalla kaataa hyvätkin puolet. Ristiriitaiset tunteet useammankin (single mukaanlukien) kuuntelukerran jälkeen, koska ei mielestäni ole täysin kuraa, mutta ei missään nimessä parasta Stratovariusta. Kotipellon erilaiseen ääneen alkaa vähitellen tottua. Ehkä avautuu lopullisesti (tai sitten ei) livekokemuksen jälkeen.
Fight!!!
Hyvälle kuulostaa useammankin perättäisen kuuntelukerran jälkeen. Tarttuva kertosäe on parasta Stratovariusta vuosiin. Erilainen loppu mielestäni toimii hyvin ja samalla tekee kappaleesta hieman vaikeammin lähestyttävän.
Just Carry On
Miksi ei Just Carry Onista tehty singleä? Todella tarttuva kappale. Soloa hieman lyhemmäksi ja loppua hieman tiiviimmäksi. Eipä ole ainakaan vielä soitettu livenä, mutta toivottavasti soitetaan viim. Suomessa. Onpa hyvä kappale!
Back To The Madness
Onpa omituinen alku selloineen ja pianoineen. Lyhyt akustinen kitaraosuus tuo mieleen ensimmäisen Fright Night levyn. Rumpujen säestyksellä alkaa erinomainen II levyn mieleen tuoma riffi. Jossain keskellä kuullaan omituista tenorilaulua. Kertosäe on myös erinomaisen tarttuva. Kappale loppuu omituiseen puheen sorinaan, pianoon, miehen puheeseen ja pienen vauvan sanoihin. Täysin erilaista ja uudenlaista progressiivista Stratovariusta. Todella loistava kappale!
Gypsy In Me
Muistuttaa jollain tapaa lähinnä Elements ajan Stratovariusta. Vaatii enemmän kuuntelukertoja. Ei huono kappale , mutta ei yllä ihan samalle tasolle kappaleiden 2-4 kanssa.
Götterdämmerung (Zenith Of Power)
Erinomainen progressiivinen alku. Sen jälkeen mennäänkin tutummille linjoille. Muistuttaa jollain tapaa lähinnä Elements ajan Stratovariusta. Vaatii enemmän kuuntelukertoja. Loppu menee ehkä liiaksi saman hokemiseksi. Jensin ympyrää kiertävä kosketinsoitinmelodia toimii kappaleen lopussa.
The Land Of Ice And Snow
Aika näyttää onko The Land Of Ice And Snow uusi Forever raskaammalla otteella. Isänmaan lauluja. Ylättävänkin toimiva kappale tietynlaisesta korniudesta/plagioinnista huolimatta.
Leave The Tribe
Alkaa progressiivisen mahtavasti ja jatkuu hitaana sekä raskaana. Vaatii enemmän kuuntelukertoja.
United
Alkaa hieman eri tavalla, kuin singeversio. Kuulosti jo singelellä hyvältä ja niin on nytkin. Pakko kyllä todeta, että editoitu singleversio toimii paremmin.
Yhteenveto
Huomiot ovat hajanaisia, koska levy kuunneltu kokonaan läpi vasta yhden kerran ja muutamia kapapleita useasti peräkkäin. Minulle uusin Stratovarius levy on parasta Stratovariusta seitsemään vuodeen. Yhdyn Stratovarius jäsenten mielipiteeseen siinä, että yhtyeen paras levy ei ole kyseessä. Saattaa olla jopa parempi, kuin Destiny, joka on mielestäni paras levy heti klassisen Dreamspace-Visions aikakauden jälkeen.
Timo Tolkin soolot Stratovariuksella ovat pitkästä aikaa hyviä. Sooloissa on taas melodiaa ja päätön tiluttelu on jätetty pois. Enpä muista milloin olisin kuulut näin hyviä sooloja Tolkilta.
Nopeiden tuplabasari kappaleiden kokonaan poisjättäminen oli todellakin erittäin onnistunut valinta. Niitä ei todellakaan jää kaipaamaan levyä kuunnellessa. Paljon puhuttu uudistuminen ja täysin erilainen Stratovarius ei välttämättä ole niin iso saatikka ihmeellinen juttu. Stratovariukselta levy edelleen kuulostaa joskin raikkaalta sellaiselta.
Kotipellon ajatuksia (hyvin kaukaa) lainaten, en olisi ostanut levyä, jos se olisi ollut Elements Pt. III. Vanhat kuviot kaluttiin niin loppuun Elements Pt. I & II levyillä.
Stratovarius levystä tekee hyvän erilaisuus (nopeiden tuplabasari kappaleiden puuttuminen), Timo Tolkin sollot ja itse hyvät kappaleet.
Mielestäni levyn ehdoton kohokohta on loistava Back To The Madness. Täysin erilainen progressiivinen kappale Stratovariukselta.
Stratovarius levyllä on erittäin hienoja yksittäisiä hetkiä, mutta niin vahva kokonaisuus se ei kuitenkaan ole, jotta se olisi paras albumi. Dreamspace-Visions aikakausi on kuitenkin vielä niin paljon parempaa. Kaukana ei kuitenkaan olla.
Inifinite - Elements aikakausi oli niin paha pettymys itselleni, että oli suorastaan ihme, että Stratovarius pystyi tekemään näinkin hyvän levyn.
Kävin tänään tutussa levykaupassa vähän ennen sulkemista ja juuri, kun oli poistumassa niin minulle sanottiin, että uusi Stratovarius levy oli saapunut. Vähän alle 20e maksoin ltd versiosta. Tulee vasta huomenna virallisesti myyntiin, mutta olivat kai vasta saaneet paketin tukusta.
Mielestäni koko paketti on onnistunut kansista lehdyköihin. Uuden levyn kansi on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin onnistunut ja mielestäni hienoimpia Stratovariuksen levyn kansia. Ei ehkä ole kuitenkaan hienoin. CD-lehdykkä on synkkyydessään onnistunut.
Ltd versio kannattaa mielestäni extrojen takia hankkia ellei kovin paljon ylimääräistä joudu maksamaan.
Bonuksena ltd digipack versiolla on useampi sivuinen tyylikäs kuvaliite (lehdykkä), Maniac Dance (video) ja Stratovarius Rockdocumentary (video). Stratovarius Rockdocumentary (video) on ihan hauska ja vieraillaan mm. studiossa, Maniac Dancen kuvauksissa sekä lääkärissä. Katsokaa itse.
Maniac Dance
Maniac Dance alkaa Metallicamaisen raskaasti. Suurin heikkeus on tarttuvan kertosäkeen puuttuminen, joka samalla kaataa hyvätkin puolet. Ristiriitaiset tunteet useammankin (single mukaanlukien) kuuntelukerran jälkeen, koska ei mielestäni ole täysin kuraa, mutta ei missään nimessä parasta Stratovariusta. Kotipellon erilaiseen ääneen alkaa vähitellen tottua. Ehkä avautuu lopullisesti (tai sitten ei) livekokemuksen jälkeen.
Fight!!!
Hyvälle kuulostaa useammankin perättäisen kuuntelukerran jälkeen. Tarttuva kertosäe on parasta Stratovariusta vuosiin. Erilainen loppu mielestäni toimii hyvin ja samalla tekee kappaleesta hieman vaikeammin lähestyttävän.
Just Carry On
Miksi ei Just Carry Onista tehty singleä? Todella tarttuva kappale. Soloa hieman lyhemmäksi ja loppua hieman tiiviimmäksi. Eipä ole ainakaan vielä soitettu livenä, mutta toivottavasti soitetaan viim. Suomessa. Onpa hyvä kappale!
Back To The Madness
Onpa omituinen alku selloineen ja pianoineen. Lyhyt akustinen kitaraosuus tuo mieleen ensimmäisen Fright Night levyn. Rumpujen säestyksellä alkaa erinomainen II levyn mieleen tuoma riffi. Jossain keskellä kuullaan omituista tenorilaulua. Kertosäe on myös erinomaisen tarttuva. Kappale loppuu omituiseen puheen sorinaan, pianoon, miehen puheeseen ja pienen vauvan sanoihin. Täysin erilaista ja uudenlaista progressiivista Stratovariusta. Todella loistava kappale!
Gypsy In Me
Muistuttaa jollain tapaa lähinnä Elements ajan Stratovariusta. Vaatii enemmän kuuntelukertoja. Ei huono kappale , mutta ei yllä ihan samalle tasolle kappaleiden 2-4 kanssa.
Götterdämmerung (Zenith Of Power)
Erinomainen progressiivinen alku. Sen jälkeen mennäänkin tutummille linjoille. Muistuttaa jollain tapaa lähinnä Elements ajan Stratovariusta. Vaatii enemmän kuuntelukertoja. Loppu menee ehkä liiaksi saman hokemiseksi. Jensin ympyrää kiertävä kosketinsoitinmelodia toimii kappaleen lopussa.
The Land Of Ice And Snow
Aika näyttää onko The Land Of Ice And Snow uusi Forever raskaammalla otteella. Isänmaan lauluja. Ylättävänkin toimiva kappale tietynlaisesta korniudesta/plagioinnista huolimatta.
Leave The Tribe
Alkaa progressiivisen mahtavasti ja jatkuu hitaana sekä raskaana. Vaatii enemmän kuuntelukertoja.
United
Alkaa hieman eri tavalla, kuin singeversio. Kuulosti jo singelellä hyvältä ja niin on nytkin. Pakko kyllä todeta, että editoitu singleversio toimii paremmin.
Yhteenveto
Huomiot ovat hajanaisia, koska levy kuunneltu kokonaan läpi vasta yhden kerran ja muutamia kapapleita useasti peräkkäin. Minulle uusin Stratovarius levy on parasta Stratovariusta seitsemään vuodeen. Yhdyn Stratovarius jäsenten mielipiteeseen siinä, että yhtyeen paras levy ei ole kyseessä. Saattaa olla jopa parempi, kuin Destiny, joka on mielestäni paras levy heti klassisen Dreamspace-Visions aikakauden jälkeen.
Timo Tolkin soolot Stratovariuksella ovat pitkästä aikaa hyviä. Sooloissa on taas melodiaa ja päätön tiluttelu on jätetty pois. Enpä muista milloin olisin kuulut näin hyviä sooloja Tolkilta.
Nopeiden tuplabasari kappaleiden kokonaan poisjättäminen oli todellakin erittäin onnistunut valinta. Niitä ei todellakaan jää kaipaamaan levyä kuunnellessa. Paljon puhuttu uudistuminen ja täysin erilainen Stratovarius ei välttämättä ole niin iso saatikka ihmeellinen juttu. Stratovariukselta levy edelleen kuulostaa joskin raikkaalta sellaiselta.
Kotipellon ajatuksia (hyvin kaukaa) lainaten, en olisi ostanut levyä, jos se olisi ollut Elements Pt. III. Vanhat kuviot kaluttiin niin loppuun Elements Pt. I & II levyillä.
Stratovarius levystä tekee hyvän erilaisuus (nopeiden tuplabasari kappaleiden puuttuminen), Timo Tolkin sollot ja itse hyvät kappaleet.
Mielestäni levyn ehdoton kohokohta on loistava Back To The Madness. Täysin erilainen progressiivinen kappale Stratovariukselta.
Stratovarius levyllä on erittäin hienoja yksittäisiä hetkiä, mutta niin vahva kokonaisuus se ei kuitenkaan ole, jotta se olisi paras albumi. Dreamspace-Visions aikakausi on kuitenkin vielä niin paljon parempaa. Kaukana ei kuitenkaan olla.
Inifinite - Elements aikakausi oli niin paha pettymys itselleni, että oli suorastaan ihme, että Stratovarius pystyi tekemään näinkin hyvän levyn.