Kyllähän tuo varsin hitaasti aukeaakin, mutta ainakin henk. koht. sanoisin ettei tuo sen vaikeampi ollut kuin AEnema tahi Lateraluskaan, tosin ehkäpä tämä oli pieni myötäys takaisin kohti Undertowin kitaravetoisuuttaSleeper7135 wrote:Sama tuli hankittua... Yllätys oli melkoinen kun levy paukahti postilaatikkoon. Ulkoisesti erikoisin levy mitä olen koskaan nähnyt. Kansitaide on todella hienoa ja omaperäistä. Toolin kohdalla tosin ärsyttää se, ettei lyriikoita voi painaa levyn kansiin, mutta tyylinsä kullakin kait. Noista biiseistä saisi varmasti enemmän irti sanoitusten kanssa. No kyllähän ne jo netistä löytyy.Sir. Decadence wrote: Viimeisin levyhankintani (huomatkaa topicin aihe):
Tool ~ 10,000 Days
Itse levy... Aukeaa todella hitaasti. Ylivoimaisesti vaikeimmin lähestyttävä Tool albumi minulle tähän asti. Varmaan 20 kertaa olen kuunnellut enkä osaa vieläkään oikein sanoa mitään koko levystä. Vicarious nyt on Toolin parhaita biisejä, mutta sen jälkeen levy menee jotenkin transsitilaan, eikä oikein mitään tahdo saada irti. Sinänsä hauskaa että yleisin kommentti tuntuu olevan se, että tämä on harvinaisen helposti pureskeltava Tool levyksi. Sellainen olo kuitenkin on, että kyllä se sieltä loksahtaa vielä jossain vaiheessa niinkuin parhaat levyt yleensä tekevät. Yleensä nopeasti aukeavat levyt ovat niitä jotka jäävät hyllylle pölyttymään alkuinnostuksen jälkeen. Ruisrock liput taskussa ihan vain Toolin takia. Tai onhan siellä Opeth ja The Gathering vielä ulkomaalaisista mielenkiintoisista nimistä.
Niin, tosiaan minunkin levykokoelmaani koristaa 10.000 Days, ja my henk. koht. mielipiteeni on että se on maailman parhaan bändin paras levy!
(tosin maailman parhaasta levystä en mene 100%:sti takuuseen... helmiä kun löytyy tuolta historiasta ihan mukavasti 
) 10.000 Days on monella tapaa mukavan tuore paketti bändin musiikillisesta annista, Mynard on ottanut käyttöön hiukan laulutyylejä joita on hyödyntänyt A Perfect Circlessä, ja entistä vahvempi kitaravalli luo mukavaa vaihtelua Lateraluksen hämyisyyteen (olenko minä ainoa jonka mielestä tämä on hiukan enemmän jalat-maassa levy?). Tämän lisäksi levyn basismi ja rumpalismi ansaitsevat ison kiitoksen, eritoten bändin rummut ovat yleensä varsin "mielenkiintoista" kuultavaa, ja saaneet useimmat tuntemani rumpalit hiukan hämilleen...( "Voiko noinkin soittaa?" "Montaako tahtilajia tuo hullu hakkaa yhtäaikaa?" bändi vain ei voi olla huono jos kommentit ovat tuota luokkaa 
)Ja sitten se kansitaide... Sir Decadence sen jo esittelikin, joten tyydyn vain mainitsemaan että se tosiaan lienee parasta koskaan näkemääni, ja ainakin varmasti omaperäisintä... tämä levy todella koristaa levyhyllyä
Niin, ja sinne Ruisrockiin pitää päästä
yllämainittujen lisäksi vielä täytyy päästä itse todistamaan "maailman parasta festaribändiä" eli Flogging Mollya, joka on kieltämättä napannut meidänkin kaveripiirissä korkean paikan illanviettomusiikin kärkilistalla... 
erinomaisinta "progea" mitä ikinä on tullut vastaan 
