Intti vituttaa 97 days remaining

KarPr 1.ItPtri
Elämä onMalys wrote:Hemmetti mikä yö. Isohko polttariporukka asumassa ja tuntui että sain paimentaa jotain apinalaumaa. Kahden kerroksen väliä sain ravata pitkään ja eri huoneissa käydä käskemässä olemaan hiljaa. Jos ensi yö saman porukan osalta samanlainen, niin mun pinna katkeaa huomattavasti aikaisemmin ja soitan todellakin sen poliisin paikalle.
Elämä on julmaa. Oletko lukenut joskus Aku Ankkaa? Kaahaava auto osuu Aku-parkaan joka lentää jotain 30 m kaaressa ja palautuu maahan ihan paskana. Ja sitten se Ankkalinnalainen natsikuski vielä heristää nyrkkiä ja vaatii korvausvaatimusta siitä että auton puskuriin tuli lommo, ja puristaa kovan onnen jokamieheltä rahat pois. Jotenkin on itsekin nähnyt vastaavaa konkreettisesti elämässä, no ei ihan noin kirjaimellisesti, mutta kuitenkin. "1000 more fools are being born every fucking day" -Bad ReligionCurry wrote:Olin pyöräilemässä töihin, ja ajoin parkkihallin sisäänkäynnin ohi. Sisältä sitten tulee auto eikä kuski kattonut yhtään mihinkään suuntaan, suoraan tyhjästä meikäläisen eteen. Onneksi refleksit toimii, osas vastaanottaa osuman ja selvis muutamalla naarmulla ja kolhitulla pyörällä. Huomenna pitäis viedä tuo korjatteille.
Järjenkäyttö liikenteessä sallittua, ellei jopa pakollista.
Etkö saa pillua? Vituttaako?StratoTimo wrote:HILLOVIIKOT PERKELE!!!![]()
Ei siis mulla vaan Lasteni äidillä!!! PERKELE
Juu, taas ne Hilloviikot iski ja kyllähän se hieman Vituttaa ku puoliso vuotaa...Joten joo, en saa!!!vee-pee wrote:Etkö saa pillua? Vituttaako?StratoTimo wrote:HILLOVIIKOT PERKELE!!!![]()
Ei siis mulla vaan Lasteni äidillä!!! PERKELE
Skyggeboy wrote:Vituttaa.. Tai no, voisin kyllä kysyä itseltäni, että vituttaako. En tiedä... Olen tässä jo pitkään epäillyt, että olenko sairastunut oikeasti masennukseen vai enkö ole. Tuntuu vaan, että kaikki menee ihan päin helvettiä ja että mistään en saa iloa irti.. Näin äkkiseltään tämä ongelma voi kuulostaa vaan turhalta tunteiden purkaukselta, mutta ei, ei tämä sitä ole.
Tämä masennus, jos sitä nyt masennukses voi kutsua alkoi jo noin vuosi sitten. Eikä se siitä ole koskaan täysin hälvennyt.. Vuoden 2006 kesä oli suoraan sanottuna ihan hanurista, silloin alkoi tuntua ettei kaikki ole henkisesti ihan ok. Erakoiduin kirjaimellisesti aika pahasti. Kiehnäsin vain omissa oloissani murehtien kaikkia pienempiäkin asioita. Oli päiviä jolloin vain olin ja itkin ilman mitään kunnon syytä.
Edes eräitä tuttujakaan en jaksanut lähteä masennuksen takia tapaamaan. Pari kuukautta olin hiljainen ja omissa oloissani kunnes jotain tapahtu ja ns. sekosin ja seurauksena siitä olikin sitten melkoinen kahden kuukauden helvetti. Kuten jo aikasemmin totesin, niin tämä "masennus" nosti päätään jo tuolloin ja todella tuhoisin seurauksin.
Nooh, lähes koko viime talvi/syksy meni sitten siinä, kun murehdin kaikkea ja pohdin jopa vakavasti, että teenkö itsarin. Pari kertaa se oli todella, todella lähellä. Keväällä sitten meinasinkin jo mennä lääkäriin, kun ilman mitään järkeenkäypää syytä aloin taas potemaan masennusta ja miettimään itsemurhaa.
Tällaista tämä on ollut nyt melkein vuoden. Aina kun olen jotain hyvää yrittänyt saada aikaan, niin ihmissuhteissa kuin arjessa, niin kaikki on mennyt lyttyyn heti alkuunsa ja siitä alkaa tämä kierre. En tiedä, että kuinka kauan tätä jatkuu, mutta mitään kivaa tämä ei todellakaan ole. . En kyllä jaksa uskoa, että ammattiavusta olisi enää mitään hyötyä.Välillä vain tuntuu, että olisiko parempi luovuttaa, kun mistään ei koskaan mitään hyvää seuraa..
No joo.. Itse en nyt tiedä kutsuakko tätä masennukseksi vai ei. Välillä tuntuu et kaikki on helvetin hyvin ja välillä taas oon ihan maassa. Tätä hyvän olon tunnetta saattaa kestää päiviä, ehkä jopa viikkoja putkeen. Kunnes sitten ilman kummempaa syytä oonkin ihan maassa taas.Älä luovuta, hyvä mies. Olet rohkea, ja minun mielestäni kärsit todellakin masennuksesta, eli depressiosta. Masennus on kliininen sairaus, ja vakava asia myös. Et ole suinkaan yksin, päinvastoin, tässäkin Suomen maassa on tilastollisestikin, (en mene sanomaan suoraan koska en ole tarkistanut asiaa viime aikoina) satoja tuhansia depressiosta tai muista mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ihmisiä. Jossain elämän vaiheessahan varmaan jollakin tökkii tai menee liian lujaa, you know. Tämä vain on tällaista.
Ihan kaverina, ja itseni usein elämän uhriksi tuntevana suosittelisin yhteydenottoa asuinkuntasi mielenterveystoimistoon. Sitä kautta saa helposti ammattiapua; puhuminen asiansa osaavalle ihmiselle usein helpottaa, ja saa helposti myös sairautta lievittäviä lääkkeitä. Nykyaikana asiat todellakin toimivat myös tuolla saralla. Suosittelen. Miehillä tuntuu olevan aina suurempi tuo kynnys avun hakemiseen. Kai se on vain sellainen biologinen juttu. Ja ehkä jotenkin kulttuurisidonnainen asia.
Terv. Ransu
Sama. Itse oon kanssa aika helvetin syrjäänvetäytyvä..Stratofanius wrote:Vituttaa kun on aina niin yksinäinen olo. Oon oikeastaan aina ollu yksinäinen ja syrjään vetäytyvä tyyppi, mutta... nyt tuntuu pahalta.
Tuo kuvaa yleisen tunnetilan hyvin. Ja mullakin syysflunssa. Lisäksi uudessa tietokoneessa jotain vikaa, kun näyttö pimenee välillä itsestään.Jabi wrote:Syksy tulee ja kaikkia vituttaa.
HEH!!! mites se siellä on sitten riehunut???SirJuzzi wrote:Ka, tuota näemmä tapahtuu sitten muuallakin. Viime aikoina vastaavaa on sattunut vähän siellä sun täällä. Viinapiru on vissiin ottanut asiakseen riehua oikein kunnolla.
Hienoa, että tällaisia henkilöitä löytyy vielä. Itsekin olen aina maininnut olevani absolutisti, mutta pari kertaa on silti tullut sorruttua, enkä ole yhtään ylpeä. Varsinkin tuo mökkireissu antoi hyvän opetuksen siitä, miksi kannattaa olla juomatta... Sen verran kuvottavaa/säälittävää touhua oli eräiden kohdalla tuon juomisen kanssa, eipä sitä kauaa huvittanu katsella.Rantanen wrote:Raittius on IN. Minäkin hyppäsin raittiiden kyytiin.
Raittiudessa on paljon hyviä puolia minun mielestäni. Kirjoittelin niitä paperille. Jokaisen oma valinta. Tuntuu että oma mitta tuli jo täyteen. Sietokyky taisi ylittyä ajat sitten, joten se on mulla joko tai. Moni sanoo että "et sä pysty siihen", mutta aion mennä läpi vaikka harmaan kiven alkoholittomalla linjalla. Niin kauan kuin vain pystyn.