tiedänpä hyvinki.soittanut mm gammaray:ssa ja helloween bändeissä.kova jätkäSirJuzzi wrote:Jos nyt haetaan pirun kovaa power metal-rumpalia, niin eiköhän Uli Küsch ansaitse tulla mainituksi. Jos joku ei tietä, missä bändeissä miekkonen soittaa ja on soittanut, niin olisi korkea aika ottaa selvää.
joten tuohon topneljään saattaisi olla muitakin tulijoita.Minusta taas osa Diablon kiehtovuutta on juurikin se Malmbergin velhomainen rumputyöskentely, sen sijaan että vain paukutetaan Jari Sinkkos-tyylillä (vertaus Kotiteollisuuteen siksi että mainitsit junttimetallin, Diablo itseasiassa on sitä minunkin mielestäni vaikka kovasti bändistä pidänkin). Tämän Diablon pojat itsekin ovat sanoneet, eli heidän keikoilla rumpalia tullaan erityisesti katsomaanSirJuzzi wrote: Malmberg soittaa aivan väärässä bändissä. Hän on kyllä tolkuttoman taitava, mutta sellainen fuusioprogetatsilla soitettu kikkailu ei sovi Diablon junttimetalliin (tuo ei ollut sitten herjaus, pidän Diablosta joitain pikku epäkohtia lukuunottamatta) ja kuten Sir. Decadence sanoi, hänen soittonsa on livenä aika ilmeetöntä, mikä taas ei vastaa bändin luonnetta.
Ilmeetön soitto Malmbergilla taas johtunee siitä että kun joutuu kikkailemaan siellä rumpujen takana, keskittymistä vaaditaan sen verran että ei voi vain paukuttaa ja heilua puolelta toiselle, verrattuna siihen että soittaa vaan 4/4 rokkia. Jos muuten haluatte nähdä esiintyvän rumpalin, käykää Lullacryn keikalla. Jukka Outinen todellakin soittaa viihdyttävän näköisesti mutta tarkasti. Tämä johtuu ihan siitä että bändin biisit ovat suhteellisen simppeleitä, eli 4/4 meininkiä jossa voi mättää ja sitten samalla ilveillä. Toimii ainakin tässä osoitteessa.Tässä olen samaa mieltä. Tiedän että ajattelette että sanon ainakin yhden nimen mutta hän ei lukeudu tähän kastiin, päinvastoin, hän kyllä osaa soittaa bändinsä kanssa erittäin hyvin yhteen.. Mike Mangini sen sijaan on mielestäni loistava esimerkki täysin tyylitajuttomasta rumpalista. Äijä soittaa kyllä kuin kone mutta koko soitto perustuu vain egoa pönkittävään sooloiluun ympäri settiä.SirJuzzi wrote: Toisaalta Heikki osaa sentään soittaa bändin mukana. Maailmalla on aika paljon teknisesti äärettömän päteviä rumpaleita, jotka eivät osaa kuin sooloilla. Musiikiin heillä ei ole mitään annettavaa.
Itse olen perehtynyt aika paljonkin miehen tekeleisiin ja kaikkia vaivaa juurikin se ongelma että setin pitää soida kaikista paikoista, mielellään vielä samaan aikaan koko ajan eli mies ns. "ylisoittaa". LaBrien sooloon en ole perehtynyt, mutta uskon mitä sanot, varmaan moni muukin olisi rummut saanut nakutettua.SirJuzzi wrote: Mangini hoiti hommansa erittäin hienosti James LaBrien uudella soololevyllä (Elements of Persuasion). Mutta muuten en ole hänen soittoaan kuullut kuin yhden soolon verran, ja LaBrien levyn olisi ihan hyvin voinut soittaa joku muukin.
*älä ota provona*: Portnoy kopioi Peartia Bozzion ohella ihan kiitettävästi. Peart on soittanut about 35 vuotta ja sen kyllä kuulee. Tyyli kuin tyyli (kevyemmästä päästä) hoituu hyvin ja tekniikka on todellakin hallussa paremmin kuin monilla muilla ässillä. Rushin Vapor Trails on hyvä esimerkki "sairaasta" soitosta.SirJuzzi wrote:
Peart on jumala. Tekniikkaa piisaa, mutta ei musikaalisuuden kustannuksella.
Ilmeikkäästä soitosta voidaan olla monta mieltä. Toki kapulan pyörittely biisin keskellä on kivaa, mutta en mahda sille mitään että esim. se että hakkaa 4000 rainy nights-balladissa virveliä about niskan takaa (näyttääkseen hienolta) on minusta typerää. Jörgin monesti tavanneena sanon suoraan sen että mies on mahtava tyyppi persoonana.SirJuzzi wrote:
Jörg on konemainen ainoastaan soiton kuuluvalta osalta. Pidän erityisesti hänen ilmeikkäästä livesoitostaan. Kyseessä on muutenkin jotenkin sympaattisen oloinen heppu.
Kuuntelepas Genen tekemiä Death Angel-levytyksiä. Sama kahjo linja on alkanut jo niihin aikoihin. Mitä muuten tarkoitat rumputeemoilla? Itse olen Genen soittoa kuullut vain kolmen levyn verran, kaksi Deathin levyä ja yhden Testamentin levyn (sekä biisin tai pari SYLiä) mutta jo niiden perusteella voidaan sanoa että Genen on todellakin human machine.SirJuzzi wrote:
Strapping Young Ladin uudella levyllä on taas entistäkin kahjompia rumputeemoja. Gene Hoglan on kyllä käsittämätön kaveri, soitti levyn purkkiin kahdessa päivässä, eikä Pro Toolsilla korjailu kuulemma kuulu SYLin työskentelytapoihin. Hyvän kuuloisia juttuja löytyy vaikka Almost Again-biisin säkeistöstä.
Niinhän se tekee, joskin nykyään sillä on ainakin minun korvaani tunnistettava oma tyylinsä. Rushhan on suuri vaikuttaja koko Dream Theaterille, bändin debyytti on musiikillisesti melkein Rushia, rankemmilla kitaroilla ja enemmillä tuplabasareilla soitettuna. Plus että Miken soolo oli vielä Images and Words-kiertueella todella Peart-henkinen.Figaro1 wrote:Portnoy kopioi Peartia Bozzion ohella ihan kiitettävästi.
Itse en muista nähneeni Jörgiltä tuota liian korkealta pieksämistä (mikä ei tarkoita ettäkö se ei olisi sitä tehnyt), Nightwishin Jukka siihen kyllä on monesti syyllistynyt. Lähinnä tarkoitin ilmeikkyydellä Jörgin elehtimistä setin takana; ilmeilyä, liikkumista ja moshaamista. En niinkään mitään kikkailua, vaikka onhan ne kapulanpyöritykset ihan näyttävän näköisiä. Niitä vaan tekee kaikki.Ilmeikkäästä soitosta voidaan olla monta mieltä. Toki kapulan pyörittely biisin keskellä on kivaa, mutta en mahda sille mitään että esim. se että hakkaa 4000 rainy nights-balladissa virveliä about niskan takaa (näyttääkseen hienolta) on minusta typerää.
Kokolailla samaa kuin rumpujutuillakin, kompeista koostuvia kokonaisuuksia, fillejä sun muuta, jotka voi jollain tapaa yhdistää omaksi teemakseen. Kuunele vaan tuo mainitsemani Almost Again SYLiltä, se ei ole kovin rankka paahto ja säkeistöissä tulee tosiaan aika mielenkiintoista juttua haikan kanssa, ja virveli soi samaan aikaan käytännössä koko ajan. Yksi niistä harvoista kuulemistani (tahtilajiltaan normaaleista) kompeista, joissa ei pää tahdo pysyä mukana että mitä siinä tehdään.Mitä muuten tarkoitat rumputeemoilla?
Onhan Manginin rumpusoolot melkoisia taidonnäytteitä jokaikinen. Herra pistää kylläkin yhden soolon aika mini setillä ja ei siinä voinut muuta kuin päätään pyöritellä ja hämmästellä. Kai Hahdon kanssa tuli juteltua Manginista ja sekin sanoi hepun olevan aivan ylitreenattu tapaus. Henkilönä kuitenkin tosi asiallinen kaveri.Figaro1 wrote: Mike Mangini sen sijaan on mielestäni loistava esimerkki täysin tyylitajuttomasta rumpalista. Äijä soittaa kyllä kuin kone mutta koko soitto perustuu vain egoa pönkittävään sooloiluun ympäri settiä.
On se vaan asenne jätkä!
Aaamen! Oottelinkin jo, että eikö kukaan mainitse...meikäläisen ehdoton idoli koko "rumpalin urani" ajan...Ulin soittotatsi on ihan uskomaton kevyt ja groovaava, vaikka jäbä hevipumpuissa veivaakin...SirJuzzi wrote:Jos nyt haetaan pirun kovaa power metal-rumpalia, niin eiköhän Uli Küsch ansaitse tulla mainituksi. Jos joku ei tietä, missä bändeissä miekkonen soittaa ja on soittanut, niin olisi korkea aika ottaa selvää.
